Terveydenhoitajaliiton blogi

Ajankohtaisia blogikirjoituksia terveydenhoitajien ja audionomien työstä, ammatista ja koulutuksesta.
21.11.2018 14.47

Ajatuksia Neuvolapäiviltä

Aija Saarinen, kehittämispäällikkö, Terveydenhoitaliitto

Osallistuin Neuvolapäiville 6.–7.11.2018. Seuraavaksi muutamia ajatuksia ja asioita, joita jäin erityisesti pohtimaan ammattijärjestötoimijan näkökulmasta:


Neuvolapäivillä saimme kuulla, että ns. kunta-agentit tulevat jatkossa toimimaan maakunta-kunta-rajapinnassa ja rakentamaan kuntien- ja maakuntien välistä yhteistyötä. Miten sijoittuvat jo nyt monissa kunnissa toimivat hyvinvointikoordinaattorit, jotka luontevasti soveltuisivat mainittuun tehtävään? Mikä tulee olemaan nykyisten hyvinvointikoordinaattoreiden rooli ja työnantaja mahdollisessa maakuntauudistuksessa? Monet nykyisistä hyvinvointikoordinaattoreista ovat peruskoulutukseltaan terveydenhoitajia, mikä onkin mielestäni erinomainen pohjakoulutus ennaltaehkäisevän työn koordinaattorille.

Kaikissa yhteyksissä esitetään aina toive, miten tärkeää on, että hyvä yhteistyö maakuntien ja kuntien toimijoiden kesken jatkuu myös maakuntauudistuksen tultua voimaan. Vastuu toimivasta yhteistyöstä tulee olemaan maakunnilla. Käytännössä kyse on kuitenkin myös rahasta ja resursseista, jotka tulisi huomioida jo tulevien maakuntien toimintaa ja talousarviota suunniteltaessa. On tärkeää, että tulevat maakunnat ovat valmiita maksamaan sote-henkilöstön, kuten terveydenhoitajien, työstä silloinkin, kun hän maakunnan työntekijänä osallistuu esimerkiksi koulujen tai päiväkotien vanhempainiltoihin, kouluympäristön kehittämiseen, yhteisöllisiin oppilashuoltoryhmiin, koulujen teemapäiviin ja erilaisiin yhteistyöhankkeisiin kunnan tai esimerkiksi alueen kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tähän mennessä asiaa ei ole tarvinnut juurikaan miettiä, koska terveydenhoitajilla ja kunnan muillakin toimijoilla on ollut yhteinen työnantaja.

Toimiva yhteistyö edellyttää myös johtamista ja koordinointia ja koordinoijilta erityisesti ennalta ehkäisevän työn kokonaisuuden tuntemusta. Uskon myös, että jatkossakin tarvitaan toimijoita, jotka ihan konkreettisesti varmistavat ja valvovat, että nykyiset toimivat rakenteet ja yhteistyö säilyvät ja entisestään vahvistuvat myös palvelurakenneuudistuksen toteutuessa.

Päätöksentekijöiden velvoite on myös miettiä muun muassa lapsivaikutuksia ennen päätöksentekoa, ja tietoa päätöksenteon pohjaksi kerätäänkin runsaasti. TEAviisarista (kunnille suunnattu työväline, jonka tulokset kuvaavat terveydenedistämisaktiivisuutta eli kunnan toimintaa asukkaidensa terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi) käy ilmi, että kaikki kerätty tieto ei kuitenkaan aina riittävässä määrin välity kuntapäättäjille.

Oma kokemukseni toimivasta yhteistyöstä löytyy 1990-luvulta pienestä maalaiskunnasta, jossa kunnan virastotalon aamukahvipöydässä saattoivat istua yhdessä niin kunnanjohtaja, sivistystoimenjohtaja, sosiaalijohtaja kuin kunnan ainoa sosiaalityöntekijä, liikuntasihteeri sekä viereisissä taloissa työskentelevät terveydenhoitaja ja seurakunnan nuorisotyöntekijäkin. Samaisen pöydän ääressä syntyi monta konkreettista, ennalta ehkäisevän työn toimintamallia, jotka myös toteutettiin yhteistyössä. Työntekijät tunsivat toistensa toimenkuvat ja tarvittaessa oli hyvinkin helppo koota tiimi, joka toimi yhdessä perheiden tukena. Kyseessä lienee nykyisen perhekeskusmallin prototyyppi!

Perhekeskustoimintamallin suunnittelussa on toistuvasti tuotu esiin ajatus, että neuvolatyö on perhekeskustoimintamallin ydin, koska se on aidosti ainoa palvelu, jonka piirissä lähes kaikki lapset ja lapsiperheet (99 %:sti) ovat ja joihin siis lähes jokaisella perheellä on kontakti. Neuvolapäivilläkin todettiin, että neuvolat toimivat etulinjassa ja juuri tuossa etulinjassa tarvitaan riittävästi osaamista ja resursseja asiakaslähtöisen ja kustannustehokkaan toiminnan toteuttamiseen. Hyvin toimiva neuvolatyö on mielestäni parasta ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä.  

Edelleen puheissa ja teksteissäkin esiintyy jo mielestäni hieman ”vanhakantainenkin” jako äitiys- ja lastenneuvoloihin, vaikka yhdistetty neuvolatyö on jo pitkään ollut valtakunnallinen tahtotila ja pääsääntöisesti vallitseva toimintamalli, johon myös vanhemmat ovat tutkitusti tyytyväisiä (Miia Tuomisen väitöskirja: Perheet hyötyvät äitiysneuvolan ja lastenneuvolan palveluiden yhdistämisestä. 2016). Joskus mallia perheiden kanssa tehtävään työhön pyritään myös etsimään maailmalta, vaikka erinomainen, aikanaan kansallisiin tarpeisiin rakennettu ja toimivaksi todettu, perhekeskeinen neuvolatyön malli löytyy meiltä Suomesta

Lämmin kiitos STM:lle sekä THL:lle onnistuneista Neuvolapäivistä! Varmasti jokainen meistä päiville osallistuneista sai mukaansa jotakin uutta, ajankohtaista ja arvokasta omaan työhön tai ylipäätään elämään.


 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi