Terveydenhoitajaliiton blogi

Ajankohtaisia blogikirjoituksia terveydenhoitajien ja audionomien työstä, ammatista ja koulutuksesta.
16.4.2018 13.38

Onnellisuutta ilmassa? – terveydenhoitaja ihmisen rinnalla kulkijana läpi elämän

Hannamari Auvinen, opiskeluterveydenhoitaja

YK:n 14.3.2018 julkaiseman tuoreen raportin The World Happiness Report mukaan Suomi on maailman onnellisin maa perustuen yksilön elinajan odotteeseen, sosiaaliseen tukeen ja korruptioon.

Tutkimuksessa oli mukana 156 maata, joissa onnellisuutta mitattiin siinä, miten yksilö arvioi omakohtaisen hyvinvointinsa. Tulos oli sikäli hätkähdyttävä, että Suomi on parantanut suoritustaan viime vuotisesta mittauksesta viidenneltä sijalta ykköseksi jättäen taakseen norjalaiset, tanskalaiset, islantilaiset ja sveitsiläiset, vaikka kaiken kaikkiaan Pohjoismaat ovat pärjänneet aina vuodesta 2012 alkaen tutkimuksessa sijoittuen kärkisijoille.

 

Asia pistää miettimään, sillä lapsia syntyi vuonna 2017 Suomessa 52 814 lasta. Tilastokeskuksen alkuvuoden 2018 osoittamat lukemat tammi–toukokuulta ennakoivat 7 %:n laskua syntyvyyteen, mikä on ennätysalhainen. Mikäli sama trendi jatkuu läpi vuoden, syntyvyys lähentelisi jo nälkävuosien tasoa painuen alle 50 000 syntyvään lapseen vuositasolla. Pahimpana nälkävuotena vuonna 1868 lapsia syntyi elävänä 43 757 lasta. Kuitenkin lapsikuolleisuuden alhaisuus Suomessa on maailman huippuluokkaa ansiokkaan äitiysneuvolatyön, kätilötyön ja erikoissairaanhoidon vuoksi. Syntyvyyden lisäämiseen tarvitaan muutakin.

 

Huolestuttava uutinen oli myös se, että Iltalehden 10.4.2018 haastattelemassa uutisessa Väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anne Rotkirch kertoo, että suomalaisista 20–29-vuotiaista miehistä lähes 87 %:lla ei ole lasta. Luvut jatkuvat korkeina myös sitä seuraavissa ikäluokissa. Tulokset kertovat karua kieltä nuorten miesten yhteiskunnallisesta syrjäytymisestä. Yhä useampi jää ilman lasta. Juurisyy on se, että kumppania on entistä vaikeampi löytää. Tämä on yleistä erityisesti vähemmän koulutettujen ja pienituloisten miesten keskuudessa.  

 

Entä mitä kertoo Väestöliiton tuore Perhebarometri 2017, jossa selvitettiin nuorten aikuisten ajatuksia lasten saantiin vaikuttavista tekijöistä? Lasten saantia lykätään osin sen vuoksi, että puolisoa ei tahdo löytyä, mutta myös parisuhteessa elävillä lapsen saanti ajoittuu entistä myöhemmäksi. Myös taloudellisen tilanteen epävakaus ja työelämän vaatimukset sekä koettu epätasa-arvo työelämässä ja kotona vaikuttivat perheenlisäyssuunnitelmiin. Myös nuorten aikuisten osin negatiivisetkin mielikuvat lapsiperhearjesta olivat keskeisiä tekijöitä lapsen saamisen lykkäämiseen. Lapsi halutaan saada ”valmiiseen elämään”, jolloin opinnot on suoritettu alta pois, on työpaikka ja vakaa tulotaso. Töissä halutaan olla valmistumisen jälkeen muutama vuosi ennen perheenlisäyksen hankintaa. Lapset halutaan saada tiheällä aikavälillä, mieluiten parin vuoden välein, jotta pikkulapsiarki menisi mahdollisimman nopeasti ohitse. Myös pidentyneen nuoruuden kulttuuri ja ihannointi sekä halu elää vapaata elämää ja matkustella, vaikuttavat lapsiperheen perustamisaikeisiin. Vanhemmuus näyttäytyykin monen nuoren aikuisen mielessä vaativana elämänjaksona ja ajatus varhaisella iällä perustetusta perheestä koetaan johtavan heikkoon tulotasoon ja paikalleen jymähtämiseen. Kaiken kaikkiaan nuorilla aikuisilla on surullisen vähän myönteisiä mielikuvia lapsiperhearjesta ja siitä, mitä sisältöä ja merkitystä juurikin lapset voivat tuoda omaan elämään ja parisuhteeseen.

 

Onnellisuuden tavoittelun sijaan voisi mielestäni puhua siitä, millaista on hyvä elämä. Sen määrittelee jokainen ihminen tietysti itse. Kuitenkin hyvän elämän lähtökohdat perustuvat hyvin yksinkertaisiin ja arkisiin asioihin, kuten perhe, läheiset ihmissuhteet ja ystävien olemassaolo. Se, että on katto pään päällä ja koti, jossa on lämpöä, puhtautta ja turvaa myös henkisesti. Sosiaalisten taitojen osaaminen myös kotiarjessa on tärkeää. Se, että arvostaa perheenjäseniä, kuuntelee toista ja toimii yhteiseksi parhaaksi ilman itsekästä oman edun tavoittelua sekä sitoutuneisuus parisuhteeseen, perheeseen ja lapsiin, pitää perhettä koossa. Vuonna 2016 avioeroja tilastoitiin Suomessa 13 541. Avioeronneisuus suhteessa naimisissa olevien määrään on pysynyt melko samana viimeisen 20 vuoden aikana. Vanhemmuus ja parisuhteet tarvitsevat kuitenkin tukea, ja siihen pitäisikin kiinnittää erityishuomiota enemmän kuin siihen, miten toteutetaan hyvä ero kaikille osapuolille. Lapset kuitenkin ovat usein suurin kärsiä avioerojen yhteydessä. Sen vaikutukset heijastuvat pitkälle elämään ja jopa omaan vanhemmuuteen sekä kykyyn sitoutua omaan parisuhteeseensa tulevaisuudessa.

 

Vaikka perheet ovat moninaistuneet ja ydinperheen ihannointi on vähentynyt osin siksi, että avioerot ovat lisääntyneet ja arkipäiväistyneet, ei se vähennä perheen merkitystä yksilön hyvinvoinnille. Jos kotona menee huonosti, se heijastuu yleensä koulumenestyksessä ja työelämässä. Perhe on edelleen yhteiskunnan perusyksikkö, sen sydän ja keuhkot. Kun perheissä voidaan hyvin, myös lapset voivat hyvin ja pärjäävät elämässä. Lapsi voi voida hyvin myös yhden vanhemman perheessä, kun lapsi ja hänen perustarpeensa otetaan riittävästi huomioon.

 

Tämän hetkiset avioerotilastot, lastensuojeluilmoitusten määrien raju kasvu ja yhteiskunnalliset megatrendit kertovat kuitenkin hälyttävää sanomaa ja ovat vastoin YK:n onnellisuustutkimusta.

Vaikka näennäisesti Suomella menee taas pitkästä aikaa paremmin BKT:lla mitattuna, niin voidaanko ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia kuitenkaan mitata rahassa? Onko menestyminen vain sitä, että suorittaa normin: käy peruskoulun, hankkii koulutuksen, työpaikan ja menestyy taloudellisesti, vai voiko menestyminen olla myös sitä, että pärjää ihmissuhteissa, osaa ottaa muut huomioon ja elää tasapainoista, onnellista elämää omaten vakaan mielenterveyden, joka on pohjana hyvälle elämänhallinnalle ja yhteiskunnalliselle toimintakyvylle?

 

Terveyttä ja hyvinvointia tulisikin tarkastella yhtenä hyvän elämän osatekijänä, kokonaisuutena, johon kuuluu monipuolinen liikunta, terveellinen ruokavalio, lepo ja hyvä uni sekä yksilön kannalta mielekäs vapaa-ajan vietto, joka sisältää mahdollisimman vähän terveyshaittoja. Myös työn teko ja työssä viihtyminen ovat keskeisiä ihmisen hyvinvointia ja oman merkityksellisyyden kokemisen osatekijöitä. Kaikille ihmisille tulisi löytyä sopivaa, mielekästä työtä tai sitä vastaavaa arjen toimeliaisuutta, mikä ehkäisee niin nuorten kuin aikuistenkin syrjäytymistä ja osattomuuden tunnetta sekä köyhyyttä. Nykyajan köyhyys ei välttämättä ole pelkästään aineellista, vaan heijastuu monella tapaa sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Sosiaalisten taitojen ja tunnetaitojen heikkeneminen lapsilla ja nuorillakin on eräänlaista henkistä köyhtymistä, mitä nykyinen lisääntynyt some-kulttuuri ja kännykät tukevat. Merkit ovat jo havaittavissa päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa lasten leikkimiskyvyn ja mielikuvituksen vähentymisenä, Pisan oppimistulosten heikkenemisenä, keskittymiskyvyn ja tunne-elämän, käytös- ja identiteettihäiriöiden lisääntymisenä sekä kasvaneina lasten ja nuorten mielenterveysongelmina. Tähän tulisi pikaisesti puuttua valtakunnan tasolla. Myös vanhemmuus tarvitsee jämäköitymistä ja tukea. 

 

Terveydenhoitaja kulkee lähellä ihmistä läpi elämän sen kaikissa vaiheissa. Terveydenhoitaja on mukana lukuisissa perheiden tähtihetkissä esimerkiksi silloin, kun perhe saa tietää raskausuutisen ja alkaa odottamaan ensimmäistä lasta. Kun lapsi on syntynyt, terveydenhoitaja käy kotikäynnillä ja jatkaa lapsen ja perheen terveyden seurantaa ja neuvontaa neuvolakäynneillä. Terveydenhoitaja on se, joka kuulee vanhempien ilon ja innostuksen siitä, kun lapsi on ottanut elämänsä ensimmäiset askeleet ja tapailee ”ne ekat” sanat. Terkkari on tukemassa lasta ja perhettä koulutien alkuun sekä ottaa vastaan murrosiän myllerrykset hyvässä ja pahassa sekä nuoren että myös vanhemman mieltä tukien. Terveydenhoitaja on auttamassa ja kuuntelemassa nuorta koko koulutien ja opiskelupolun ajan aina työelämän moninaisten vaiheiden varrella vanhuuteen asti.

 

Terveydenhoitajaa tarvitaan yhä edelleen tukemaan lapsia, nuoria, perheitä ja aikuisia. Perheiden haasteet ovat moninaistuneet, mutta se ei merkitse sitä, etteikö terveydenhoitaja edelleenkin osaisi auttaa perhettä löytämään omat voimavarat ja vahvistaa yksilön, yhteisön ja perheen terveyttä. Tämä on kuitenkin haaste, mikä terveydenhoitajakunnankin tulee ottaa vastaan. Miten olla entistä paremmin läsnä perheiden arjessa kuulevalla korvalla ja ymmärtävällä sydämellä? Miten syventää luottamussuhdetta perheisiin ja tarjota apua oikeaan aikaan, vaikuttavasti ja laadukkaasti? Resepti tähän on isoäidiltä peritty ja yksinkertainen: kunnioita asiakkaan itsemääräämisoikeutta, kuuntele ja ole aidosti läsnä sekä anna neuvoja ja apuja arkeen perinteisellä tavalla, niin kuin jo aikanaan terveyssisarille opetettiin, hyvän elämän peruspilareita apuna käyttäen. Arkinen oleminen ja tekeminen, ohjeiden noudattaminen ja säännöllisyys ovat paras lääke. Anna oikea lääke, oikea annos, oikealle potilaalle, oikeaan aikaan. Viedään Suomea yhdessä kohti lapsi- ja perheystävällisempää Suomea, jossa jokaisella on hyvä asua ja elää.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi