Terveydenhoitajaliiton blogi

Ajankohtaisia blogikirjoituksia terveydenhoitajien ja audionomien työstä, ammatista ja koulutuksesta.
6.2.2019 8.49

Rakkaudesta lajiin – neuvolatyö

Kirsi Grym, Terveydenhoitajaliiton hallituksen jäsen

Kansallisissa keskusteluissa lapsi- ja perhepolitiikka on hienosti nostettu keskiöön pohdittaessa, miten tukea tehokkaasti väestön kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Sekä poliitikot että eri alojen asiantuntijat ovat tuoneet omissa kannanotoissaan esiin neuvolapalveluiden tärkeän merkityksen perheiden varhaisen tuentarpeen tunnistamisessa ja terveyttä ja hyvinvointia edistävien tottumusten tukemisessa. Onhan neuvolan asema maassamme merkittävä; lähes kaikki raskaana olevat naiset ja lapsiperheet käyttävät maksuttomia, julkisia neuvolapalveluita. Julkisissa kannanotoissa viime syksyn aikana on toivottu neuvolassa otettavan yhä tehokkaammin puheeksi perheiden kanssa muun muassa lasten ruutuajan ja kirjojen lukemisen merkityksen. Jotta pystymme kehittämään ja tarjoamaan ajantasaisia, vaikuttavia palveluita myös neuvolassa, kaikki perheiden hyvinvointia sekä lasten turvallista ja terveellistä kasvua ja kehitystä edistävät ideat ja aloitteet ovat mielestäni tervetulleita. Tutkitun tiedon ja parhaan mahdollisen näytön perusteella tehdään sitten päätökset tarvittavien asioiden räätälöinnistä osaksi neuvolatyötä.

Huoli neuvolapalveluiden asianmukaisesta toteutumisesta ja vaikuttavasta toteuttamisesta herää kuitenkin aina aika ajoin. Viimeisimpänä huolen esiin nostattajana ovat olleet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toimesta julkaistut tulokset määräaikaistarkastusten alueellisesta toteutumisesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että maassamme on edelleen eroavaisuutta neuvolatarkastusten toteuttamisessa; ainoastaan kahden maakunnan alueella kaikki terveydenhoitajan ja lääkärin suorittamat suositusten mukaiset terveystarkastukset järjestettiin kattavasti. Maakunnallisia eroja on havaittavissa myös esimerkiksi raskauden aikaisen tupakoinnin esiintyvyydessä. On kuitenkin huomioitavaa, että valtakunnallisessa vertailussa raskauden aikainen tupakointi näyttäisi olevan tilastollisesti alhaisinta nimenomaan toisen neuvolapalvelunsa mallikkaasti toteuttavan maakunnan alueella. Tarkempaa tilastollista analyysia tekemättä ei voi kuitenkaan ottaa kantaa mahdolliseen riippuvuussuhteeseen näiden kahden asian välillä. Se kuitenkin tiedetään, että ennaltaehkäisevällä työllä ja varhaisella tuella on merkitystä perheiden terveydelle ja hyvinvoinnille.

Eripuolilla maata on tällä hetkellä havaittavissa upeaa panostusta neuvola- ja lapsiperhepalveluihin. Tämä on lisännyt entisestään myös omaa innostustani neuvolatyön kehittämiseen. On Lape-muutoshankkeita, yliopistotasoisia neuvolatyöhön ja perheiden hyvinvointiin liittyviä tutkimuksia, digitaalisten palveluiden kehittämistä ja paikallisia projekteja. Monen kaupungin alueella on saatu paljon hyvää aikaiseksi nimenomaan neuvolatyöntekijöiden ideoista kasvaneiden kehittämisprojektien myötä. Moniammatillisen sekä alueellisen yhteistyön voimaan on vihdoinkin havahduttu lähes kaikkialla. Nyt uusia toimintamalleja luotaessa, ja jo käytössä olevia hyviä käytänteitä levitettäessä, peräänkuulutankin yhteisten tavoitteiden ja tahtotilan tärkeyttä sekä suunnitelmallista toimintaa, jotta interventiot, hoitopolut ja toiminnot saadaan implementoitua hyvin toimiviksi työmuodoiksi.    

Uuden opettelu vie aina hetken aikaa, vaikka tahtotila toimintatapojen muutokselle olisikin olemassa. Työntekijöiden riittävästä osaamisesta on huolehdittava otettaessa uusia tehtäviä tai interventioita käyttöön. Terveydenhoitajaliiton viime vuonna teettämän kyselyn mukaan lähes 70 % neuvolatyötä tekevistä kyselyyn vastanneista terveydenhoitajista oli kokenut viime vuosien aikana työssään tehtäväsiirtoja. Suurin osa terveydenhoitajista koki tarvetta lisäkoulutukselle ja jopa 46 % neuvolatyötä tekevistä koki tyytymättömyyttä täydennyskoulutustarjontaa. Jotta voimme toteuttaa laadukasta terveydenhoitoa, on osaaminen ja resurssit oltava kohdillaan. Jokainen meistä terveydenhuollon ammattilaisista on velvoitettu huolehtimaan omasta ammatillisesta osaamisestaan. Lisäksi työnantajalla on velvollisuus seurata vuosittaisen täydennyskoulutuksen toteutumista. Suuri huoli kuitenkin herää siitä, terveydenhoitajat kokivat nimenomaan täydennyskoulutuksen tarjonnan vastaavan huonosti heidän koulutustarpeisiinsa. Millaista koulutusta me sitten tarvitsemme? Mielestäni tästä on hyvä keskustella avoimesti, jotta koulutustarpeeseen saadaan vastauksia ja näin myös palvelujen laatuun parannusta. 

Olen itse saanut tehdä neuvolatyötä kaupungissa, jossa terveyden edistämistä on arvostettu. Resurssit ovat olleet suositusten mukaiset, työntekijät ovat päässeet koulutukseen, työnohjauksesta on huolehdittu ja palveluita on pyritty jatkuvasti kehittämään, jotta ne vastaavat yhä paremmin lapsiperheiden tarpeita. Työssäni minulla on ollut aikaa asiakkaiden aidolle kohtaamiselle. Näin ainakin olen vilpittömästi kokenut, vaikka asiakasperheitä on välillä ollut paljon. Aito kiinnostus perheitä kohtaan, iloinen palveluasenne, työnimu ja kollegiaalisuus ovat syntyneet työyhteisöstäni ja organisaatiokulttuurista. Kaupungin terveydenhoitajat ja lääkärit ovat sitoutuneita työhönsä, jolloin myös pitkät hoitosuhteet asiakasperheisiin on turvattu. Moniammatilliseen yhteistyöhön on panostettu jo vuosien ajan perheiden parhaaksi. Laadukkaat palvelut ovat ylpeyden aihe – oikea-aikainen ja riittävä hoito, tuen tarpeen tunnistus sekä avun järjestäminen ovat olleet avainasemassa.  

Palveluiden ja organisaation rakenteiden tulee tukea neuvolan terveydenhoitajien ja lääkäreiden työtä, jotta perheet saavat oikea-aikaista ja riittävää apua. On ensiarvoisen tärkeää, että myös poliittiset päättäjät ja eri toimialojen johtajat niin työllään kuin päätöksillään vahvistavat näitä rakenteita siten, että ne tukevat lapsiperheiden palveluita kattavasti. Näin voidaan täydellä potentiaalilla hyödyntää neuvolassa tapahtuvaa seulontaa ja mahdollistaa kullekin perheelle yksilöllisesti räätälöity palvelukokonaisuus palveluvalikoiman puitteissa. Etukäteen emme voi aina tietää kuka apua tarvitsee.  

Kirjoittaja on Varsinais-Suomen terveydenhoitajayhdistyksen edustaja Terveydenhoitajaliiton hallituksessa sekä neuvola- ja seksuaaliterveyden jaoksen jaosvastaava.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja