Terveydenhoitajaliiton blogi

Ajankohtaisia blogikirjoituksia terveydenhoitajien ja audionomien työstä, ammatista ja koulutuksesta.
29.8.2017 9.00

Sotelaisten työhyvinvointi – pitääkö olla huolissaan?

Leila Lehtomäki, puheenjohtaja

Työelämä muuttuu ja muutosvauhti on kova. Näkyvissä ei ole merkkejä vähenemisestä, päinvastoin, muutosvauhti tulee kiihtymään entisestään. Pitkittyvä sote-uudistuksen valmistelu aiheuttaa työntekijöissä epävarmuutta tulevasta, ja jatkuvat toiminnan tehostamisvaatimukset ja -toimenpiteet kuormittavat työntekijöitä. Tämä ei voi olla vaikuttamatta sotelaisten työhyvinvointiin.


Tuottavuuden parantamista peräänkuulutetaan jatkuvasti ja kunnissa siihen pyritään usein henkilöstön määrää vähentämällä ja työn määrää lisäämällä. Viimeisten viiden vuoden aikana kunta-alan henkilöstön määrä on vähentynyt 20 000 palkansaajalla. Mikäli suuntaus jatkuu samanlaisena ja tehtäväsiirtoja edelleen lisätään, tullaan ainakin ennaltaehkäisevissä palveluissa olemaan suurissa vaikeuksissa. Useassa kunnassa, erityisesti kasvukunnissa, on jo vuosia oltu tilanteessa, jossa terveydenhoitajien määrät eivät ole suositusten mukaisia. Lisääntyvistä lakisääteisitä tehtävistä selviytyminen kunnialla on ollut vaikeaa ja jopa mahdotonta. Lyhyellä tähtäimellä saattavat henkilöstövähennykset näyttää taloudellisesti tuottavilta. Pitkällä tähtäimellä niistä on kuitenkin usein haittaa, sillä liian suuri työkuormitus aiheuttaa ylimääräisiä poissaoloja ja vaarantaa työssä jaksamisen. Erityisesti työn psykososiaaliset kuormitustekijät ovat lisääntyneet sosiaali- ja terveysalalla ja näkyvät jo työssäjaksamisen ongelmina.

Ei siis ole ihme, että sairauslomien määrän vuodesta 2008 alkanut laskeva suunta on kunnissa pysähtynyt. Kunta10-tutkimuksen tutkimuksen mukaan kuntatyöntekijät olivat viime vuonna poissa työstä oman sairauden takia keskimäärin 16,7 päivää. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöstä sote-alan johtajat (9 pv), lääkärit (8 pv), yli- ja osastonhoitajat (13 pv), psykologit (11 pv), fysioterapeutit (16 pv) ja sosiaalityöntekijät (13 pv) sairastavat vähemmän kuin kuntatyöntekijät keskimäärin. Sen sijaan sairaanhoitajat (20 pv), lähihoitajat (26 pv) ja kodinhoitajat (31 pv) sairastivat selvästi enemmän. Näissä ammateissa sairauspoissaolojen määrä on myös kasvanut vuodesta 2015. (Työterveyslaitoksen tieodote 29/2017.)

Terveydenhoitajien sairauspoissaolopäivien määrä vuonna 2016 oli 15,45 pv/vuosi. Suunta vuoteen 2015 (14,23) on nouseva ja kertoo työssäjaksamisongelmien lisääntymisestä. Huolestuttavaa on myös se, että terveydenhoitajista/sairaanhoitajista lähes puolet (47 %) koki Kunta10-tutkimuksen mukaan työmääränsä lisääntyneen yli sietokyvyn. Terveydenhoitajien osalta tulos vastaa hyvin myös Terveydenhoitajaliiton tekemän jäsenkyselyn tuloksia.

Ammattiryhmien väliset erot sairauspoissaoloissa ovat pysyneet melko vakaina koko 2000-luvun, mutta huomionarvoista on se, että ikäryhmien väliset erot ovat tasoittuneet. Vuonna 2000 yli 50-vuotiaat sairastivat keskimäärin 21 päivää ja alle 40-vuotiaat 14 päivää. Viime vuonna näiden ikäryhmien välinen ero oli puolittunut. Yli 50-vuotiaat sairastivat keskimäärin 18 päivää ja alle 40-vuotiaat 15 päivää. Mistä tämä kehityssuunta mahtaa kertoa?

Suuntaus sairauspoissaoloissa on huolestuttava. Siihen on myös Työterveyslaitos kiinnittänyt erityishuomionsa ja pyrkii tukemaan sote-henkilöstöä Sotelainen-kampanjallaan.

Kun työelämän laatu paranee, myös tuottavuus paranee

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa työntekijät ovat muutoksen kohde, mutta myös sen voima. On välttämätöntä panostaa työhyvinvointiin ja sitä palveleviin toimenpiteisiin, jotta uudistukselle asetetut tavoitteet mahdollisimman hyvin tai edes osittain saavutettaisiin. Työhyvinvointi ja tuottavuus kulkevat tutkitusti käsi kädessä. Vaikka säästöpaineet ovat kovat, tulee päätöksiä tehtäessä kiinnittää huomiota muuhunkin kuin vain siihen, miten saadaan euroja säästymään.

Kuntien tuottavuutta parannetaan työhyvinvoinnilla. Yhdelläkään kunnalla ei olisi nyt varaa laiminlyödä henkilöstön työhyvinvoinnin parantamista, vaan tulisi kehittää erilaisia keinoja ja tapoja panostaa työhyvinvointiin ja työkyvyn ylläpitämiseen. Sairauspoissaolot tulevat työnantajille kalliiksi. Työterveyslaitoksen mukaan oikein toteutettuina työhyvinvointipanostukset maksavat itsensä takaisin 5–6-kertaisina.

Keskeisessä roolissa on hyvä henkilöstöpolitiikka, joustot ja työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa työhönsä. Sote-uudistuksessa yli 200 000 henkilöä vaihtaa työnantajaa. Rakenteelliset, hallinnolliset ja rahoitukselliset järjestelyt eivät riitä sote-uudistuksessa, vaan sen onnistuminen riippuu pitkälti henkilöstöstä. On välttämätöntä, että henkilöstö otetaan mukaan ja sen asiantuntemusta aidosti kuullaan muutoksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Ennaltaehkäisevien terveyspalveluiden, kuten neuvola ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollon, työterveyshuollon, aikuisneuvonta/vastaanottotyön sekä ehkäisevien vanhuspalveluiden keskeinen asiantuntija on terveydenhoitaja, jonka asiantuntijuutta tulee hyödyntää maksimaalisesti. Audionomeja tulee puolestaan kuulla kuulontutkimusten ja -kuntoutuksen asiantuntijoina. Henkilöstöä pitää myös tukea riittävästi muutoksen eri vaiheissa. Silloin se voi johtaa myös muutokseen sitoutumiseen.

Työhyvinvointia voidaan edistää myös henkilöstön yhteistoiminnalla, johon on kiinnitettävä erityistä huomiota, sekä turvattava henkilöstön edustajien asema muutoksessa ja tulevissa organisaatioissa. Henkilöstön edustajille on annettava myös riittävästi aikaa työhönsä ja heidän tiedonsaantioikeuksista on huolehdittava.

Koulutus edistää myös työssä jaksamista. Sote-alalla edellytetään lakisääteisestikin jatkuvaa ammatillisen osaamisen kehittämistä. Sote-uudistuksen myötä sen tarve tulee entisestään kasvamaan ja esimiesten velvollisuus on huolehtia suunnitelmallisesti henkilöstön täydennyskoulutuksesta riittävillä ajallisilla ja taloudellisilla resursseilla. Se tulee maksamaan itsensä takaisin parempana osaamisena ja työssäjaksamisena. Pelkkä koulutukseen osallistuminen ei kuitenkaan riitä, vaan työn kehittämiseksi tulee työntekijöillä olla aikaa myös opetella ja ottaa käyttöön uusia toimintakäytäntöjä. Ennen kuin uuden toimintakäytännön voi ottaa käyttöön, tulee poisoppia vanhasta, ja siihenkin tarvitaan aikaa ja yhteistä keskustelua kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Johtamisen ja lähiesimiestyön suuri merkitys

Sairausloman aiheuttajat ovat moninaiset, mutta osa sairauslomista saattaa johtua uupumisesta, joka on seurausta huonosta työilmapiiristä ja johtamisesta. Organisaatiokulttuuriin ja työilmapiiriin voidaan vaikuttaa johtamisella. Psykologisesti turvalliseksi koettu, kannustava ja rohkaiseva työympäristö, jossa ei sallita kiusaamista, voi ehkäistä osaltaan em. sairauspoissaoloja. Sairauslomatilastot eivät kuitenkaan selitä kaikkea. Henkilöstö voi sairastaa vähän, mutta työn muutoksen näkökulmasta asiat eivät välttämättä ole kuitenkaan kunnossa. Organisaation vanhat rakenteet ja työilmapiiri (esim. käskyttämiskulttuuri, pelolla johtaminen) kuormittavat työntekijöitä ja heikentävät työssä jaksamista ja työhyvinvointia. 

Kunta10-tutkimuksen tulokset hoitajien osalta on erittäin huolestuttavia huomioiden sosiaali- ja terveydenhuollossa suunnitteilla olevat muutokset ja työn tehostamisvaatimukset. Muutosten keskellä tarvitaan hyvää johtamista, ja sen keskeistä merkitystä korostetaan sote-uudistuskeskustelussa. On tärkeää, että myös terveydenhoitajilla on työtään tuntevat esimiehet, sillä he käytännössä vastaavat muun muassa osaamisen uudistamisesta sekä työn- ja toimintakäytäntöjen kehittämisestä. Mielekkäästi toteutettu organisaatiomuutos edistää henkilöstön työhyvinvointia ja auttaa vastaamaan muutoksen tuomiin haasteisiin ja käsittelemään siihen liittyviä tunteita.

Organisaatioiden tuottavuuden parantamispuheen yhteyteen nostetaan nykyisin työkykyjohtaminen. On huomattu, että vanha klisee ”henkilöstö on organisaatioiden tärkein voimavara” pitää todellakin paikkansa. Sairauspoissaolot ja henkilöstön huono työkyky heikentävät organisaation tulosta. Työhyvinvointi tuleekin nähdä taloudellisena investointina, joka johtaa positiiviseen lopputulokseen niin taloudellisesti kuin yksilönkin kannalta.

Positiivista on Kuntatyötutkimuksessa ja työolobarometrissa esille tulleet viitteet esimiestyön parantumisesta. Kunta10-tutkimuksen mukaan kuntatyöntekijät saavat aiempaa enemmän tukea esimiehiltään, ja johtaminen koetaan oikeudenmukaisemmaksi kuin ennen. Muutoksen johtaminen on haasteellista ja esimiehet kovilla usein puun ja kuoren välissä. On tärkeää huolehtia myös esimiesten jaksamisesta ja osaamisesta.

Arvon mekin ansaitsemme

Työssä jaksamiseen vaikuttaa myös työnarvostus. Julkisen sektorin, johon sote-palvelutkin sisältyvät, Leila Lehtomäkijulkisuuskuva ei tee oikeutta siellä työskenteleville. Miksi julkiset palvelut nähdään usein yksinomaan kalliina rasitteena yhteiskunnassa: liian laajana ja paisuneena, kalliina, tuhlaavana ja tehottomana? Kuitenkin yrityksissä tuottavuudessa keskeisiä ovat työntekijät, joiden osaamista ja työhyvinvointia ovat työllään olleet rakentamassa julkisen sektorin ammattilaiset kuten terveydenhoitajat, lääkärit ja muut sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat sekä opettajat.

Terveydenhuollon merkitys työ- ja toimintakyvyn edistämisessä tulee saada näkymään myös palkkauksessa. Eivät terveydenhoitajatkaan kiitoksella elä.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi