Meistä jokainen voi vaikuttaa yhteisöllisyyteen ja hyvään työilmapiiriin. Pysähdy, kohtaa ja kuuntele – kuten teet myös asiakkaidesi kanssa.

Tämä syksy on ollut työrintamalla täynnä kohtaamisia. Olen saanut todistaa vuorovaikutuksen voimaa ja ollut keskellä iloista puheensorinaa, naurua ja hymyileviä kasvoja. Olen päässyt osalliseksi mielenkiintoisiin keskusteluihin ja yhteisiin suunnitelmiin. Olen voimaantunut kuulumisten vaihdoista ja yllättävistä jälleennäkemisistä. Ennen kaikkea, olen saanut nauttia yhteisöllisyydestä.

Yhteisöllisyys työelämässä on ollut itselleni suuri voimavara ja jopa tavoiteltava asia työurani alkumetreiltä alkaen. Oltuani ensin opiskelijana ja myöhemmin vastavalmistuneena terveydenhoitajana sijaisena työyksikössä, jossa minut otettiin heti mukaan työyhteisöön tasavertaisena kollegana, sai minut ymmärtämään, miltä työpaikalla kuuluu tuntua: ”Me olemme samaa porukkaa. Tämä on meidän tiimimme.” Yhteisöllisyys ja kollegiaalisuus saivat minut kiinnittymään työyhteisööni ja nauttimaan työstäni, ja ne rakensivat minulle vahvan ammatti-identiteetin.

Pitkien pandemiavuosien jälkeen ja jatkuvien muutosten ja niukkojen resurssien aikana moni kertoo olevansa uupunut työssään. Osalla työpaikoista myös työilmapiiri on muuttunut ja yhteisöllisyys me-henki ovat vähentyneet kiireen ja alati vaihtuvien kollegoiden mukana. Kysymys kuuluu: olemmeko valmiita tekemään töitä paremman työilmapiirin ja yhteisöllisyyden eteen, jotta me-henki säilyy ja uudet tulevat kollegamme kiinnittyvät osaksi työyhteisöämme ja ammattiamme? Uskon, että olemme.

Meistä jokainen voi vaikuttaa yhteisöllisyyteen ja hyvään työilmapiiriin. Pysähdy, kohtaa ja kuuntele – kuten teet myös asiakkaidesi kanssa. Pienet teot johtavat suurempaan hyvään, sillä hyvä työilmapiiri ja yhteisöllisyys lisäävät tutkitusti työssä palautumista. Yhteisöllisyys on työyhteisöjen positiivinen voimavaraa.

Yhteisöllisyys oli itselläni yksi merkittävimmistä asioista, joka ohjasi aikanaan myös päätöstäni ammattiliiton valinnasta. Halusin ehdottomasti kuulua omieni joukkoon. Halusin turvaa työelämääni ja vahvaa edunvalvontaa sekä työehdoissa että palkkauksessa kuin myös ammattini ja koulutukseni asioissa. Terveydenhoitajana halusin kuulua ammattiliittoon, jossa työni erityisyys tunnetaan ja sen arvo väestön terveydelle on kirkkaana jokaisen liiton toimijan ja jäsenen mielessä. Ainoa ammattiliitto, joka tähän kaikkeen pystyi vastaamaan – oli ja on edelleen – Terveydenhoitajaliitto.

Terveydenhoitajaliitto perustettiin vuonna 1938, sillä terveydenhoitajatyön erityisten painopisteiden, oman koulutuksen ja työn luonteen vuoksi yhteinen, oma liitto koettiin tärkeänä. Terveydenhoitajille oli välttämätöntä saada oma ammatillinen yhteisö, joka ajoi terveydenhoitajakunnan etuja aina koulutuksesta palkkaukseen ja ammatin lakisääteisyyteen saakka. Tuosta hetkestä on kulunut 85 vuotta, ja maailma on muuttunut. Silti edelleen tarvitsemme ammattikunnallemme oman, yhdistävän ammatillisen yhteisön, meidän etujamme laaja-alaisesti ajavan ammattiliiton.

Minulle Terveydenhoitajaliitto on meidän kaikkien terveydenhoitajien ja audionomien oma yhteisö, jossa koulutuksemme, ammattimme ja työmme tunnetaan ja jossa työelämämme tulevaisuutta rakennetaan yhdessä. Terveydenhoitajat ja audionomit – tämä on meidän tiimimme!

Kirjoitus on julkaistu myös Terveydenhoitaja-lehden 5/2023 Puheenjohtajalta-palstalla.

Kirjoittaja

Kirsi Grym Puheenjohtaja, Terveydenhoitaja-lehden päätoimittaja kirsi.grym@terveydenhoitajaliitto.fi 050 564 7300