Terveydenhoitajan merkki

Terveydenhoitajaliiton jäsenmerkin on suunnitellut taiteilija Signe Hammarsten-Jansson, Tove Janssonin äiti, vuonna 1926. Merkki on hopeinen ja keskellä on auringonsäteiden valaisema Suomen kartta. Merkkiä ympäröi sininen emaljireunus, jossa ovat sanat ”Kansan terveys”. Terveyssisarmerkki ja siinä olevat auringonsäteet symbolisoivat terveydenhoitovalistusta ja -palvelua, jota terveydenhoitajien välityksellä viedään Suomen koteihin.

Merkki jaettiin ensimmäisen kerran, kun kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton kolmas terveyssisarkurssi valmistui 1.7.1926. Valtion Terveydenhuolto-opistossa merkki otettiin käyttöön vuonna 1931. Tällöin merkki oli lähinnä opiston antaman koulutuksen ja samalla ammattipätevyyden tunnus. Vuonna 1955 merkin jakelu ja myynti siirtyi Terveyssisaryhdistykselle, nykyiselle Terveydenhoitajaliitolle.

Liiton kevätkokouksessa 23.3.1984 merkin sääntöjä muutettiin siten, että merkki ei ole enää ammattimerkki, vaan liiton jäsenmerkki. Sen on oikeutettu saamaan jokainen Valviran terveydenhuoltohenkilöstöluetteloon terveydenhoitajana merkitty Terveydenhoitajaliiton jäsen. Merkki luovutetaan liiton jäseneksi hyväksymisen jälkeen. Terveydenhoitajamerkkiä ei saa luovuttaa toiselle henkilölle.

Terveydenhoitajamerkkiä pidetään työasun rinnassa vasemmalla puolella. Terveydenhoitajamerkkiä voidaan pitää myös tilaisuuksissa, joiden luonne edellyttää merkin kantamista. Mikäli samanaikaisesti pidetään muita merkkejä, on terveydenhoitajamerkki ensimmäisenä ja muut merkit siitä vasemmalla.

Lähde: Suomen Terveydenhoitajaliitto r.y. 1938–1988 

Terveydenhoitajatartoiminta

Mitä vaaditaan henkilöltä, joka aikoo terveydenhoitajattareksi?

Ensimmäinen onnistumisen edellytys on, että hän todella sydämensä halusta antautuu tähän työhön, että hän on valmis tekemään kaikkensa kärsimyksen ja sairauden ehkäisemiseksi.

Toisena onnistumisen edellytyksenä mainittakoon kyky tehdä työtä itsenäisesti. Kuten Florence Nightingale huomautti, terveydenhoitajatar joutuu suorittamaan huomattavan osan työstään ilman lääkärin suoranaista valvontaa.

Kolmas onnistumisen edellytys on, että terveydenhoitajatar on aloitekykyinen. Terveydenhuoltotyö on elävää, alati kehittyvää työtä, emmekä suinkaan voi pysähtyä tähänastisten saavutusten sokaisemina.

Edelleen terveydenhoitajattarelta vaaditaan kärsivällisyyttä, joka pohjautuu varmaan luottamukseen siihen, että terveydenhuoltotyö on tosi tarpeen vaatimaa ja sitä kannattaa tehdä. Ellei ole kärsivällisyyttä, ei päästä pitkälle taistelussa ennakkoluuloja, taikauskoa ja tietämättömyyttä vastaan sillä nämä jopa koko kansanterveyden viholliset kohtaavat terveydehoitajatarta varmasti joka päivä ja kaikkialla. Mutta terveydenhoitajattaren ei kannata odottaa kiitosta itsellensä, sillä kun työ tuottaa hedelmiä ei kukaan todennäköisesti tule ajatelleeksi, että se millään tavalla olisi hänen ansiotaan.

Terveydenhoitajattaren tulee myös pyrkiä yhteyteen naapurikunnissa toimivien virkasisarien kanssa. Toverillinen yhdessäolo virkistää, ja kun toisen kanssa keskustelee työstään, katse avautuu näkemään asioita muiltakin näkökulmilta.

– Sigrid Larsson 1945 –