Audionomin työ on erityisasiantuntijan työtä, jota ei voi korvata millään yleisellä terveysalan koulutuksella.
Audionomikoulutusta tarjotaan tuhansia euroja maksavana, 60 opintopisteen mittaisena ja pääasiassa ammattikorkeakoulussa tapahtuvana täydennyskoulutuksena, jonka pohjakoulutusvaatimuksena on terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto. Ko. koulutuksen korkea hinta heikentää niin koulutukseen hakeutumista kuin sen toteutumis- ja kehittämismahdollisuuksia.
Audionomin työ on erityisasiantuntijan työtä, jota ei voi korvata millään yleisellä terveysalan koulutuksella. Kuulonkuntoutuksen edellyttämä koulutus yhdistää niin kliinisen arvioinnin, teknisen audiologian, apuvälineosaamisen kuin asiakkaiden ohjauksen ja pitkäaikaisen seurannan.
Silti koulutus on edelleen sääntelemätöntä ja ammatti vailla nimikesuojaa, mikä on varsin poikkeuksellista nykyisessä terveydenhuollon ammattikentässä.
Audionomikoulutuksen kehittämistarpeet on tunnistettu jo vuosikymmeniä sitten. Terveydenhoitajaliitto ja Audionomiyhdistys ovat toistuvasti esittäneet, että audionomikoulutus muutettaisiin tutkintokoulutukseksi. Tästä huolimatta koulutus on jäänyt akuuttia audionomitarvetta korjaavaksi täydennyskoulutukseksi. Tämä on johtanut koulutuksen epäsäännöllisyyteen, hakijamäärien vaihteluun ja epävarmuuteen audionomien saatavuudesta. Samanaikaisesti kuulonkuntoutuksen tarve on kasvanut, ja hyvinvointialueet kamppailevat osaajapulan ja täydennyskoulutukseen tarvittavan rahoituksen kanssa. Nykyinen koulutusmalli ei mahdollista ennakoivaa henkilöstösuunnittelua eikä turvaa riittäviä audionomiresursseja. Suomi poikkeaa täysin muista Pohjoismaista, joissa audionomien koulutus on tutkintoon johtavaa ja ammattiasema selkeä. Koulutuksen ja ammattinimikkeen sääntelemättömyys vaikeuttaa myös kansainvälistä osaamisen vertailua ja rekrytointia.
Virheelliset arviot tai puutteellinen osaaminen voivat johtaa vääriin diagnooseihin ja virheellisiin hoito- ja kuntoutusratkaisuihin, jotka pahimmassa tapauksessa heikentävät kuulon ja kommunikaation edellytyksiä entisestään. Parhaillaan valmisteilla olevan ammattihenkilölain keskeisimpiä tavoitteita on potilasturvallisuus. Potilaalla onkin oikeus saada kuulonkuntoutuksen palvelut asianmukaisen audionomikoulutuksen käyneeltä kuulonkuntoutuksen erityisasiantuntijalta. Potilasturvallisuuden turvaaminen edellyttää ammatin nimikesuojausta ja riittävää audionomiresurssia. Riittävä audionomiresurssi edellyttää säänneltyä audionomikoulutusta.
Mikäli kuulonkuntoutuksessa halutaan kehittää työnjakoa, purkaa toimintaa jäykistäviä normeja ja hyödyntää audionomien osaamista täysimääräisesti, on audionomikoulutuksen oltava laissa säädeltyä. Koulutuksen tulee vastata palvelujärjestelmän laadullisiin ja määrällisiin tavoitteisiin sekä olla valtakunnallisesti saavutettavaa ja kohtuuhintaista, jolloin yksi vaihtoehto on audionomin amk-erikoistumiskoulutus. Siksi Terveydenhoitajaliitto yhteistyössä Audionomiyhdistyksen kanssa on ehdottanut audionomikoulutusta erikoistumiskoulutukseksi, johon koulutus sekä pituuden että koulutussisältöjen perusteella hyvin soveltuisi.
Ilman asianmukaista ja kestävää audionomien koulutusrakennetta ei maassamme ole riittävää audionomiresurssia vaikuttavaan, oikea-aikaiseen ja yhdenvertaiseen kuulonkuntoutukseen.
Kirjoittajat
