Audionomikoulutusta on järjestetty jo 50 vuotta.
Ensimmäinen kurssi audionomiksi, silloisiksi kuulontutkijoiksi, opiskelevia aloitti opinnot Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksessa syksyllä 1974. Opiskelijoita oli 20, ja koulutus järjestettiin päiväopintoina. Harjoitteluja oli Turun, Helsingin ja Oulun yliopistosairaaloissa, Jyväskylässä kuulovammaisten koulussa sekä Kuulonhuoltoliitossa (nykyinen Kuuloliitto).
Tällä hetkellä Metropolia Ammattikorkeakoulun audionomin täydennyskoulutuksessa on 27 opiskelijaa. Koulutus toteutuu monimuoto-opintoina, joihin kuuluu asiantuntijaluentoja, laaja käytännön työssä oppiminen, kehittämistehtävä sekä itsenäistä opiskelua. Käytännön työssä oppiminen toteutuu yliopisto- ja keskussairaaloissa sekä yksityisten palveluntuottajien työpaikoilla.
Koulutusta ovat vuosikymmenten aikana järjestäneet Helsingin sairaanhoito-oppilaitos ja Metropolia Ammattikorkeakoulu sekä Oulun ja Turun ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Novia. Vuoden 2013 jälkeen Metropolia Ammattikorkeakoulu on ollut ainoa audionomikoulutuksen järjestäjä.
Alkujaan koulutukseen valittiin kouluasteen terveydenhuollon tutkinnon suorittaneita, apuhoitajia ja lastenhoitajia. 1990-luvulla todettiin tarve osaamisen kehittämiselle. Moniammatillinen, silloisen Kuulontutkijayhdistyksen (nykyinen valtakunnallinen Audionomiyhdistys) ja Suomen Audiologian yhdistyksen aktiiveista muodostunut ryhmä kävi keskusteluja opetus-, sosiaali- ja lääkintöhallituksessa tavoitteena tutkintoon johtava koulutus. Tuolloin ajateltiin, että audionomien koulutuksessa oli paljon päällekkäisyyttä terveydenhoitajien koulutuksen kanssa, ja tästä syystä omaa tutkintoon johtavaa koulutusta ei perustettu ja että koulutus voitaisiin järjestää jatkokoulutuksena terveydenhoitajille tai sairaanhoitajille. Opetushallituksen pääjohtajan kirjeessä vuonna 1991 edellytettiin kuulontutkijaopintoihin valittavilta opistoasteen terveydenhuollon tutkinto. Nykyiseen koulutukseen valittavilta edellytetään terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa. Audionomiksi on voinut kouluttautua sairaan- ja terveydenhoitajatutkinnon lisäksi esimerkiksi fysioterapeutin, geronomin tai suuhygienistin tutkinnoilla.
Audionomikoulutus on edelleen jatkokoulutusta. Vuosien ja koulutusuudistusten myötä jatkokoulutus nimi on vaihtunut ammatillisista erikoistumisopinnoista täydennyskoulutukseen, ja koulutus on muuttunut maksuttomasta maksulliseksi. Koulutuskustannuksista vastaa joko koulutettava tai hänen työnantajansa.
Haasteita koulutuksen kehittämisessä
Audionomikoulutuksen ja osaamisen kehittämiseen on ollut tarve 1990-luvun jälkeenkin. Audionomiyhdistys yhdessä Terveydenhoitajaliiton kanssa on esittänyt audionomikoulutuksen muuttamista ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi jo vuonna 2008. Samaa on esitetty opetus- ja kulttuuriministeriöön uudelleen vuonna 2018. Kuuloliitto on tukenut esitystä. Ehdotus on kummallakin kerralla kaatunut ministeriön näkökulmasta liian pienenä omana tutkintona toteutettavaksi koulutukseksi.
Audiologian alan ammattilaiset – Suomen audiologian yhdistys ja Audionomiyhdistys – nostivat syksyllä 2013 kasvavan kuulonkuntoutuksen tarpeen ja siitä aiheutuvan ammattilaistarpeen keskiöön ja esittivät opetusministerille uuden ylioppilaspohjaisen, audionomin tutkintoon johtavan ammattikorkeakoulutuksen perustamista. Esityksen perusteella opetus- ja kulttuuriministeriö asetti työryhmän valmistelemaan ehdotuksen audionomikoulutuksen kehittämiseksi, ja Kuulonhuollon keskiössä – Audionomikoulutuksen kehittäminen -raportti julkaistiin joulukuussa 2013. Työryhmän näkemys oli, että audionomitutkintoon johtavan koulutuksen luominen ei ollut tarkoituksenmukaista. Työryhmä piti kuitenkin haastavana koulutuksen toteuttamista täydennyskoulutuksena, koska silloin koulutuksen toteuttamisen tapoihin, epäsäännölliseen järjestämiseen ja maksullisuuteen ei olisi tullut riittävää parannusta senhetkiseen tilanteeseen nähden.
Työryhmä ehdotti, että vuoden 2015 jälkeen koulutus järjestettäisiin ammattikorkeakoulujen järjestämänä erikoistumiskoulutuksena. Työryhmä ikään kuin valtuutti audionomikoulutusta järjestäneet ammattikorkeakoulut suunnittelemaan yhdessä alan asiantuntijoiden ja työelämän kanssa erikoistumiskoulutuksen tavoitteet, sisällön, laajuuden ja toteutustavan vuoden 2014 aikana. Tämä ei kuitenkaan jostain syystä toteutunut.
Ennen kuin kuulontutkijakoulutus aloitettiin vuotta 1974, koulutusta järjestettiin työpaikoilla. Sen jälkeen tuli 50 eteenpäin pyrkivää täydennyskoulutusmuotoisen koulutuksen vuotta. Koulutukset ovat kuluneen 50 vuoden aikana aloitettu epäsäännöllisesti ammattilaisten tarpeen mukaan. Ammattilaisille on edelleen kasvava tarve, lakisääteisen kuulonkuntoutuksen lain edellyttämät hoitoon pääsyn aikarajat eivät kaikin paikoin toteudu. Julkinen terveydenhoito, ja palveluntuottajat tarvitsevat audionomeja. Samaan aikaan syksyllä 2024 alkavaksi aiottu audionomikoulutus ei toteutunut vähäisen hakijamäärän vuoksi. Koulutukseen hakeutumista harkitsevan näkökulmasta epävarmuustekijöitä on useita: Koska koulutus on maksullista, pitää varmistaa, tukeeko työnantaja kouluttautumista vai pitääkö koulutus maksaa itse? Onko opiskelu mahdollista toteuttaa täydennyskoulutuspäivinä vai täytyykö siihen käyttää lomapäiviä? Jos opiskelun maksaa itse, riittääkö aika opiskeluun ja miten turvaa toimeentulon opiskelujen aikana?
Audionomikoulutukselle on tarvetta
Uudelle koulutukselle on tarvetta. Saadaanko seuraavaksi suunniteltavaan koulutukseen riittävästi opiskelijoita? Vai palataanko työpaikkakoulutukseen? Miten käy audionomin ammatin ja audiologisen hoitotyön ja kuulokuntoutuksen kehittymisen?
Koulutuksen kehittämisen ja kehittymisen tarpeet todettiin laajasti ammattilaisten ja mietintöä työstäneen työryhmän parissa vuonna 2013. Nyt vuonna 2024 koko terveydenhuolto on ollut suuressa muutoksessa ja muutoksen laineet käyvät edelleen. Audionomikoulutuksen kehittämisen tarpeet ovat ilmeiset niin koulutuksen järjestämisen tavan, koulutusmuodon, laajuuden, sisältöjen kuin rahoituksen suhteen. Kehittämiseen tarvitaan yhteistä ammattikorkeakoulun, ministeriöiden, ammattilaisten ja palvelujen järjestäjien keskustelua ja suunnittelua – audionomikoulutus on yhteinen asia.
Audionomikoulutuksen aloittamisessa audionomien oma yhdistys on ollut merkittävässä roolissa. Yhdistys perustettiin vuonna 1972 koulutuksen perustamistarkoituksella. Koulutuksen perustamisvaiheessa Kuulonhuoltoliiton (nyk. Kuuloliitto) ja korvalääkärien tuki ja asiantuntemus olivat ratkaisevassa roolissa. Myöhemmin sekä koulutuksen kehittämisehdotuksissa ja koulutusten asiantuntijaluennoitsijoina Suomen audiologian yhdistyksen ja yliopistosairaaloiden moniammatilliset edustajat ovat olleet erittäin tärkeitä. Erityisen tärkeää audionomikoulutuksessa on ollut laaja työssä oppimisen osuus ja audionomien ohjaus – ilman audionomeja ei voida kouluttaa uusia audionomeja. Ensimmäinen kouluttajataho, Helsingin sairaanhoito-oppilaitos teki uraauurtavaa työtä audionomikoulutuksen alkutaipaleella. Myöhemmin koulutusta jatkaneet ammattikorkeakoulut ovat antaneet parhaan mahdollisen osaamisen audionomeille. Audionomikoulutus ja sen jatkuminen on ammattikorkeakoulun, ministeriöiden, ammattilaisten ja palvelujen järjestäjien yhteinen asia.
Lämpimät onnittelut 50 vuotta jatkuneelle audionomikoulutukselle ja menestystä tuleviin vuosiin. Lämpimät kiitokset ja onnittelut myös kaikille koulutukseen osallistuneille tahoille, ammattiin opiskelleille ja paraikaa opiskeleville!
Seuraava audionomien täydennyskoulutusta on suunniteltu alkavaksi Metropolia Ammattikorkeakoulussa syksyllä 2025. Haku koulutukseen toteutetaan kevään 2025 aikana.
Tämä artikkeli on julkaistu Terveydenhoitaja-lehdessä 4/2024.
Kirjoittajat
