Julkisessa keskustelussa on viime aikoina käsitelty hoidon tarpeen arviointia tavalla, joka on antanut virheellisen kuvan siitä, etteivät hoitotyön asiantuntijat – sairaanhoitajat ja terveydenhoitajat – hallitsisi tehtävänkuviaan vaaditulla tavalla.
Sairaanhoitajat vastaavat nykyisellään 72,2 %:sta julkisen terveydenhuollon avohoidon etäkontakteista. Perusterveydenhuollon vastaanotoilla potilaat asioivat sairaanhoitajien ja muiden ammattihenkilöiden luona lähes kaksi kertaa useammin kuin lääkärin vastaanotoilla (THL 2024). Korkeakoulutettujen hoitotyöntekijöiden toteuttama hoidon tarpeen arviointi ja potilaan ohjaus perustuu kansallisiin, näyttöön perustuviin hoitosuosituksiin sekä ylilääkärin allekirjoittamiin paikallisiin toimintaohjeisiin. Sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien koulutus on Suomessa korkealaatuista ja antaa valmiudet toimia vaativissa tehtävissä, joissa potilaan vointia arvioidaan esimerkiksi puhelinhaastattelun avulla. Tässä tehtävässä sairaanhoitajalla ja terveydenhoitajalla on myös aina mahdollisuus konsultoida hoidosta vastaavaa lääkäriä. Kansalaisten ei siis tarvitse pelätä, että hoitoon ohjaus olisi sattumanvaraista.
Kelan pääjohtaja Lasse Lehtonen on kritisoinut Lääkärilehdessä, ettei hoitotyöntekijöiden tekemän hoidon tarpeen arvioinnin hyödyllisyydestä olisi minkäänlaista tutkimusnäyttöä. Hoitotyöntekijöiden tekemästä arvioinnista on saatavilla rajallisesti kansainvälistä tutkimusta, mutta olemassa oleva näyttö tukee hoitotyöntekijän toteuttaman arvioinnin hyötyjä erityisesti päivystysaikana. On syytä huomioida, että hoitotieteellinen tutkimus saa Suomessa ja kansainvälisesti tarpeisiin nähden niukasti rahoitusta, mikä rajoittaa mahdollisuuksia tuottaa näyttöä hoitotyön käytännön toimista.
Terveydenhuollon toimintakäytäntöjä tulee arvioida kriittisesti ja kehittää ajantasaisen näytön pohjalta, ja rakentava järjestelmää eteenpäin kehittävä keskustelu on tervetullutta. Kehittämistyötä tulee kuitenkin tehdä monialaisesti yhteistyössä ja eri ammattiryhmien asiantuntemusta arvostaen huolellisen tutkimusnäytön arvioinnin pohjalta. Lisäksi osana vastuullista arviointia tulee kerätä ja hyödyntää myös kansallista seuranta- ja arviointitietoa, jotta nykykäytäntöjen hyötyjä ja kehittämistarpeita voidaan tunnistaa. On myös syytä tunnustaa, ettei mikään yksittäinen toimintatapa ratkaise kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon haasteita kerralla.
Tämä teksti on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksena 26.8.2025.
Kirsi Grym
Puheenjohtaja
Suomen Terveydenhoitajaliitto
Anne Pauna
Toiminnanjohtaja
Suomen Sairaanhoitajat
Heidi Parisod
Tutkimusjohtaja
Hoitotyön tutkimussäätiö