Vaikuttavuudesta on viime vuosina tullut trendisana – erityisesti terveydenhuollossa.
Eikä ihme, sillä tuleehan terveydenhuollon olla vaikuttavaa. Perinteisesti vaikuttavuuden esimerkkeinä on käytetty muun muassa rokotuksia, lääkkeitä ja erilaisia toimenpiteitä. Vaikuttavuutta on todennettu tieteellisin tutkimuksin, ja vaikuttavaksi todettuja hoitomuotoja on otettu käyttöön terveydenhuollossa innokkaasti. Tänä päivänä terveydenhuollon käytössä on vaikuttavimmat menetelmät kautta historian.
Mahdollisuudet terveyden tuottamiselle ovat erinomaiset. Käytän tässä tietoisesti sanaa ’tuottaminen’, sillä tehokkuuteen pyrkivässä nykyajassa monissa terveydenhuollon organisaatioissa palveluita mitataan vain kirjattuina suoritteina, käyntimäärinä ja läpimenoaikoina. Terveydenhuollon ammattilaisen tekemien suoritteiden määrä päivän aikana ei kuitenkaan kerro sitä, onnistuiko hänen ja asiakkaan välinen vuorovaikutus vastaanottotilanteessa niin, että asiakkaan hoidon tarpeeseen vastattiin tai hänen terveyskäyttäytymiseensä vaikutettiin positiivisesti.
Uskallankin kysyä: miten on mahdollista, että tänä vaikuttavuuden aikakautena emme puhu rohkeammin vastaanotoilla tapahtuvan vuorovaikutuksen vaikuttavuudesta? Vuorovaikutusta on toki vaikea mitata, mutta ilman vuorovaikutusta emme pääse vaikuttavuuteen. Esimerkiksi rokotusneuvonnan ja elintapaohjauksen onnistuminen ovat vuorovaikutuksen tulosta.
Terveydenhuollon organisaatioiden toimintakulttuureissa ja
-tavoissa on nostettava vuorovaikutus keskiöön.
Asiakkaat ja potilaat tulee nähdä toimijoina eikä auttamisen tai hoidon kohteina. Kun teemme tilaa vuorovaikutukselle vastaanotoilla, voimme muun muassa vahvistaa niiden asiakkaiden kuulluksi tulemista, joiden omat voimavarat eivät riitä kiireisen vastaanoton keskellä kaikkien oireiden ja asioiden esille tuomiseen. Kokonaisvaltaisesti kuulluksi tuleminen lisää asiakkaan osallisuuden kokemusta, tukee hoitoon sitoutumista ja vähentää häiriökysyntää.
Vaikuttavan vuorovaikutuksen toteutumista eri palveluissa voidaan tukea turvaamalla hoidon jatkuvuus omaan terveydenhoitajaan ja lääkäriin. Digitaalisten järjestelmien avulla on mahdollista luoda vastaanotoilla tilaa vuorovaikutukselle, mutta ainoastaan niiden toimiessa kunnolla. Kun otetaan käyttöön uusia menetelmiä, tulee muistaa ammattilaisten koulutukseen panostaminen, jotta itse menetelmien käyttö ei vie ammattilaisen resursseja asiakkaalle varatusta ajasta.
Niukkojen resurssien aikana vuorovaikutukseen ei voida olla panostamatta. Onnistuneen vuorovaikutuksen avulla tuotamme väestötasolla enemmän terveyttä ja palvelujärjestelmän tasolla vähemmän käyntejä.
Kirjoitus on julkaistu myös Terveydenhoitaja-lehden 4/2025 Puheenjohtajalta-palstalla.
Kirjoittaja
