Rahahuolet ovat opiskelijoiden arkipäivää. Opinto- ja asumistuet ovat pienet ja elämiseen on otettava lainaa. Opiskelijoiden raha-ahdingon päälle hallitus kaavailee leikkauksia asumistukeen, mikä on saanut opiskelijat vastustamaan päätöksiä esimerkiksi yliopistojen valtaamisella.
”Hirveä stressi rahasta taas päällä. Puolet rahoista meni vuokraan. Bussikortillekin pitäisi ostaa uusi kausi. Ehkä pitää jättää ostamatta ne hedelmät, niin riittää varmasti rahaa ruokaan loppukuusta. Ai niin, olisi vielä maksettavana se terveydenhoitomaksu. Kaverit kysyivät juhlimaan, mutta ei olisi kyllä varaa. Pärjäänköhän sitten, kun minun tuistani leikataan?”
Tässä oli kuvitteellinen ajatuskulku nuoresta opiskelijasta. Kuvitteellisuudesta huolimatta rahahuolet ovat opiskelijoiden arkipäivää. Opintotuki on älyttömän pieni eikä asumistukikaan riitä kattamaan opiskelijan asumista. Jo pelkästään opintoraha ja asumistuki kuluvat monella kokonaan vuokraan. Muuhun elämiseen on siis otettava lainaa. Opiskelijoiden raha-ahdingon päälle hallitus kaavailee suuria leikkauksia asumistukeen, mikä on saanut opiskelijat vastustamaan päätöksiä esimerkiksi yliopistojen valtaamisella.
Opiskelijat kritisoivat sitä, miksi elämiseen täytyy ottaa lainaa. Tämä on hyvä kysymys, sillä mitään muuta ihmisryhmää ei pakoteta elämään lainalla. Lainan määrä on suuri, vaikka siitä saakin hyvityksen, jos valmistuu ajallaan. Inflaatio on aiheuttanut korkojen nousua, mikä näkyy myös opintolainassa. Opiskelijoita tämä kauhistuttaa, sillä takaisin maksettava määrä kasvaa entisestään. Lisäksi hallitus on kaavaillut lainatakauksen nostamista 650 eurosta kuukaudessa 850 euroon kuukaudessa, mikä lisää takaisin maksettavaa summaa korkojen nousun päälle. Opintolainan takaisin maksaminen ei ole sama asia kuin esimerkiksi asuntolainan maksaminen, sillä opiskelijat joutuvat maksamaan takaisin sitä rahaa, jota he ovat joutuneet ottamaan elämiseen opiskeluaikana. Käytännössä tulevaisuuden työntekijä maksaa menneisyyden opiskelijan elämisen ja tämän lisäksi vielä sen hetkisen elämisen. Mahdollisesti tulevaisuuden työntekijä maksaa tähän päälle vielä asuntolainaa.
Opiskelijat joutuvat usein käymään opintojen ohella töissä, kun tuet eivät riitä elämiseen ja lainaa ei välttämättä haluta ottaa korkojen pelossa. Tämä saattaa johtaa uupumiseen, sillä opiskelu on opiskelijan työtä ja muutenkin hyvin vaativaa. Tähän kun lisää vielä työnteon, on uupuminen saavutettu. Sote-alalla harjoitteluja on puolet opiskeluajasta ja sekin täysin palkatonta. Käytännössä opiskelijat käyvät töissä ilmaiseksi: opiskelijoita ei voida työvoimaan laskea mukaan, mutta kyllä harjoittelussa käyminen työltä tuntuu. Opinnoissani on harjoittelun päälle usein vielä oppimistehtäviä ja blogin kirjoittamista, mikä tuo jo valmiiksi raskaaseen harjoitteluun lisää tekemistä. Totta kai on myös opiskelijoita, joita työnteko opiskelun ohella ei uuvuta ja he jaksavat käydä töissä, mutta tätä ei tulisi pitää itsestäänselvyytenä. Muutoin opiskelijat valmistuvat suoraan sairauslomalle.
Tukien leikkaaminen pahentaa jo valmiiksi köyhyysrajalla elävien opiskelijoiden elintasoa. Pidän erittäin lyhytnäköisenä sitä, että lainan osuutta nostetaan sen sijaan, että opiskelijoille turvattaisiin riittävä toimeentulo ilman takaisin maksettavaa. Nuoret kamppailevat jo nyt mielenterveysongelmien kanssa, ja suurin osa opiskelijoista on nuoria. Tuista leikkaaminen lisää jo valmiiksi stressaavien opiskelijoiden stressiä ja pahentaa mielenterveysongelmia. Tuilla pitäisi pystyä huolehtimaan myös omasta terveydestä, ja tukien leikkaaminen vaikeuttaa tätä merkittävästi – ei opiskelijalla ole varaa maksaa hammaslääkäreistä tai terveydenhuollosta, joita on välillä pakko käyttää pitkien YTHS:n jonojen vuoksi. YTHS ei myöskään tarjoa mielenterveysongelmiin pitkäaikaista apua, josta varmasti moni hyötyisi.
On myös puhuttu, että yksi ratkaisu opiskelijoiden toimeentuloon voisi olla kimppakämppäasuminen, mutta miksi vain opiskelijoita kannustetaan asumaan muiden kanssa?
Opiskelijoiden toimeentulo on turvattava ilman lainaosuuden kasvattamista. Opiskelijoilla on oikeus elää tavallista elämää, oikeus päättää asumismuodostaan ja oikeus keskittyä opiskeluun. Opiskelijat saattavat tarvita tukea elämiseen, koska työnteko ei välttämättä ole mahdollista. Leikkauksien loppusummana on loppuun palaneet ja huonovointiset opiskelijat. Miksi emme voisi luoda yhteiskuntaa, jossa opiskelijat – tulevaisuuden työntekijät – voisivat hyvin?
Kirjoittaja
