Olen valmistunut terveydenhoitajaksi Lappeenrannan terveydenhuolto-oppilaitoksesta 3,5-vuotisen koulutuksen jälkeen vuonna 1992.
Silloin terveydenhoitajia koulutettiin ns. uusimuotoisesti suoraan ammattiin. Kurssimme oli ensimmäinen laatuaan Lappeenrannassa. Muistan, että oppilaitoksessa oli myös viimeinen ns. vanhamuotoinen ryhmä. Opiskelijat olivat ensin opiskelleet 2,5 vuotta sairaanhoitajiksi, olleet muutaman vuoden sairaanhoitajan työssä ja lähteneet sitten jatkamaan opintojaan terveydenhoitajaksi.
Valmistuimme lama-Suomeen, ja terveydenhoitajien työt olivat kiven alla. Ennaltaehkäisy ei vaikuttanut olevan kovin korkeasti arvostettua, eikä uusia toimia perustettu. Soitin todella moneen kuntaan ja kuntayhtymään löytääkseni työpaikan. Mäntyharjun-Pertunmaan kansanterveystyön kuntayhtymästä tärppäsi. Sain väestövastuuterveydenhoitajan sijaisuuden ja muutin Pertunmaalle.
Terveydenhoitajakoulutuksessa saamani opit tulivat tarpeeseen. Asiakaskuntani koostui kaiken ikäisistä vauvasta vaariin. Työ vaati jo silloin laajaa osaamista terveydenhoitajatyön eri sektoreilta.
Opit olivat tuoreessa muistissa, ja kokeneilta kollegoilta opin lisää. Lastenneuvolassa sekä kotisaraanhoidon asiakkaiden ja 50-vuotiaiden miesten terveystarkastuksissa koin saavani toteuttaa ennaltaehkäisevää työotetta. Keskustelut asiakkaiden ja heidän perheidensä kanssa terveyttä edistäen olivat mielestäni hedelmällisiä.
Väestövastuutyö Pertunmaalla vaihtui kotisairaanhoidon vastaavan terveydenhoitajan sijaisuuteen kotipaikkakunnallani Elimäellä. Vastaavan hoitajan tehtävä kotisairaanhoidossa vaati jälleen uudenlaista näkökulmaa terveydenhoitajantyöhön. Kotisairaanhoitotyö oli muutoksessa, ja kotona asumisen tukeminen alkoi vahvistua. Ennaltaehkäisevää ja terveyttä ylläpitävää työotetta tarvittiin lisää.
Kotisairaanhoito vaihtui vuosien saatossa äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajien sijaisuuksiin ja vuodeosastotyöhön, kunnes viimein vuonna 2004 sain terveydenhoitajan toimen entisestä Elimäen kunnasta, nykyisestä Kouvolan kaupungista. Työskentelin Elimäellä koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa kolmella alakoululla, yläasteella ja lukiossa lähes 10 vuotta. Nuo vuodet vahvistivat ajatuksiani siitä, että olin valinnut oikean alan. Työni lasten ja nuorten sekä nuorten aikuisten kanssa oli ja on edelleen vahvaa terveydenhoitajatyön osaamista. Terveyden edistäminen alkaa jo lapsuudessa ja sitä tulee vaalia ja vahvistaa nuoruusvuosina. Me kaikki tiedämme ennaltaehkäisevän työn merkityksen sairauksien ehkäisijänä. Vahvistamalla ennaltaehkäiseviä toimia ehkäisemme samalla mahdollisia inhimillisiä kärsimyksiä ja erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Toiset 10 vuotta olen toiminut kouluterveydenhoitajana yleisopetuksen kouluissa sekä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kouluissa. Kehitysvammaosaamiseni on vahvistunut, ja koen oppivani viikoittain jotain uutta.
Terveydenhoitajakoulutus on luonut hyvän pohjan uudelle, entistä laajemmalle osaamiselle.
Sanonta ”nälkä kasvaa syödessä” taitaa olla totta, sillä koen haluavani opiskella ja oppia lisää erityislasten ja -nuorten kanssa tehtävästä terveydenhoitajatyöstä.
Tämä teksti on alun perin julkaistu Terveydenhoitaja-lehdessä 5/2024.
Kirjoittaja
