Hakeuduin aikanaan terveydenhoitajakoulutukseen, koska minulla oli niin hyviä kokemuksia ja muistoja kohtaamistani terveydenhoitajista. Myös lähipiirissäni oli terveydenhoitajia, joita arvostin suuresti.
Valmistuin terveydenhoitajaksi vuonna 1995 silloisesta Salon terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Ylioppilaspohjainen 3½-vuotinen koulutus tapahtui lämminhenkisessä, melko pienessä yksikössä. Opettajat ja opiskelijat tunsivat toisensa, ja luokassamme vallitsi hyvä henki. Kurssikavereista syntyi useampi ystävyyssuhde, jota vaalimme edelleen tänä päivänä. Kuka olisi tiennyt, että ihanista opettajistani tulee vielä jonain päivänä työkavereitani?
Valmistuessani työtilanne oli heikko jopa terveydenhuoltoalalla lama-ajan vuoksi. Itse suuntasin Saksaan Nienburgiin, jossa työskentelin vuoden sairaanhoitajana sisätautiosastolla. Työt olisivat jatkuneet, mutta koti-Suomi veti puoleensa. Olin lukenut jo Saksassa ollessani hoitotieteen pääsykokeisiin, ja pääsin sisälle. Samanaikaisesti tein sijaisuuksia muun muassa kotisairaanhoidossa.
Minulle tarjoutui hieno mahdollisuus päästä töihin Sydänjärjestöön, josta tulikin monivuotinen työpaikkani. Sain toteuttaa terveyden edistämistä ja ohjaustyötä sydänpotilaille ja heidän läheisilleen. Pidin vastaanottoa, luennoin, suunnittelin ja toteutin moniammatillisessa yhteistyössä sydänkuntoutusta. Pääsin mukaan myös tutkimushankkeisiin. Ei ollutkaan ihme, että pro graduni käsitteli sydänpotilaan itsehoitoa.
Valmistuin terveystieteiden maisteriksi ja opettajaksi vuonna 2001. Pääsin uutta koulutustani vastaavaan työhön kirjoittamaan erään tutkimushankkeen raporttia. Pian nousi esille, että kyseisen tutkimushankkeen aineistosta olisi mahdollista kirjoittaa väitöskirja. Aloin tutkia ohjauksen ja neuvonnan vaikutuksia sepelvaltimoiden ohitusleikattujen terveyteen, terveyskäyttäytymiseen ja toimintakykyyn. Samanaikaisesti olin aloittanut opettajan työt Turun ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2008 väitöskirjani valmistui ja minusta tuli filosofian tohtori, pääaineenani yleislääketiede.
Väitöskirjan myötä sain lisävastuuta opettajan työssäni: ohjaan opinnäytetöitä ja terveydenhoitotyön kehittämistöitä, toimin tiimivastaavana ja olen mukana niin kansallisissa kuin kansainvälisissä TKI-hankkeissa. Jo useamman vuoden ajan olen toiminut terveydenhoitotyön koulutusvastaavana ja yliopettajana. Olen hallinnollisista tehtävistäni huolimatta halunnut aina toimia vähintään yhden terveydenhoitajaopiskelijaryhmän tuutoropettajana. Näin saan seurata oppimissuunnitelmien toteutumista läheltä ja ennen kaikkea – olla lähellä opiskelijoita.
Olen unelmatyössäni ja äärettömän ylpeä terveydenhoitajuudestani.
Tapaankin onnitella uusia vasta-aloittavia terveydenhoitajaopiskelijoita sanomalla, että olette valinneet maailman hienoimman ammatin opiskeltavaksenne. Olen onnekas, että saan ohjata, opettaa ja kannustaa opiskelijoita kohti terveydenhoitajuutta. Olen kiitollinen, että olen saanut toimia jo useiden kymmenien valmistuvien terveydenhoitajien tuutorina. Työelämä on saanut timanttisia ja empaattisia ammattilaisia.
Minulla on myös upeat ja osaavat opettajakollegat sekä esihenkilö. Tiimimme on melko pieni, mutta sitäkin tiiviimpi. Meitä yhdistää terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisevän työn eetos ja ammattiylpeys. Nyt suunnittelemmekin yhteistyössä Varsinais-Suomen Terveydenhoitajayhdistyksen ja Novian kanssa syksyllä Turussa tapahtuvaa juhlaa 100-vuotiaan terveydenhoitajakoulutuksen kunniaksi.
Tämä teksti on alun perin julkaistu Terveydenhoitaja-lehdessä 3/2024.
Kirjoittaja
