On upeaa olla pieni osanen 100-vuotiasta terveydenhoitajakoulutusta.
Jos vielä viisi vuotta sitten minulle olisi sanottu, että olen vuonna 2024 vastavalmistunut terveydenhoitaja vahvalla terveydenhoitajaidentiteetillä, niin sitä minun olisi ollut vaikea uskoa. Tässä kuitenkin nyt olen – ylpeänä omasta terveydenhoitajan koulutuksestani ja valmiina tuleviin haasteisiin.
Vaikka olen kahden sairaanhoitajan kasvatti, hoitoalaa ei ole minulle koskaan tehty kotijoukkojen toimesta houkuttelevaksi. Kotoa ohje oli enemmänkin se, että ei ehkä koskaan kannata edes haaveilla työurasta hoitajana. Myöskään media ei ole tukenut uravalintaani hoitajaksi. Kuitenkin oman elämänkokemukseni kautta minulle on tullut vahva arvostus terveydenhoitajien työtä ja osaamista kohtaan. Tämä arvostus sekä terveydenhoitajan työn mielekkääksi kokeminen saivat minut lopulta vaihtamaan alaa ja hakeutumaan terveydenhoitajaopintojen pariin. Opiskelin aikuiskoulutustuella – sitä ilman kouluttautuminen terveydenhoitajaksi tuskin olisi ollut mahdollista.
Heti ensimmäisistä opiskelupäivistä lähtien olen tiennyt olevani oikealla tiellä. Terveydenhoitajaidentiteettiin kasvu alkoi vahvasti jo opintojen aikana. Opiskelukavereista sekä tapaamistamme ammattilaisista oli helppo löytää oma ryhmänsä. Meissä terveydenhoitajissa on jotain samankaltaista, yhdistävää me-henkeä.
Opinnot ovat antaneet minulle aivan uuden näkökulman elämään, ihmisiin ja yhteiskuntaan.
Terveyden edistämisen avaimet ja niiden vaikuttavuus meidän kaikkien kohdalla ovat tulleet opiskelun aikana tutuiksi. Kaksoistutkinnon hyödyt näkyvät myös siinä, että terveyden edistämisen lisäksi sairauksien hoito on osa koulutusta. Näistä molemmista on toisilleen suurta hyötyä. Opinnot ovat myös antaneet taitoja käsitellä nykymaailman tietotulvaa, joka välillä voi uuvuttaa. Kriittinen näkemys, tutkittuun tietoon nojaaminen ja tiedonetsinnän taidot ovat tärkeä ominaisuus terveydenhoitajalle. Itselleni tärkeintä on ollut saada eväitä kohdata erilaisia yksilöitä vauvasta vaariin. Erityisesti vuorovaikutus, kuuntelu ja yksilöllinen kohtaaminen ovat olleet minulle tärkeitä oppeja. Näitä me kaikki kaipaamme toisen ihmisen kanssa toimiessa – ja kuinka paljon asiat voisivatkin olla paremmin, jos tämä aina toteutuisi.
Ajattelen, että terveydenhoitajaopinnot ja terveydenhoitajan työ ovat säilyneet edelleen vetovoimaisina, koska ennaltaehkäisevä työ ja terveyden edistäminen kiinnostavat. Terveydenhoitajaopiskelijoina koemme, että haluamme olla osa sitä järjestelmää, joka pyrkii estämään sairauksia, eikä vain keskity hoitamaan niitä. Näen tässä myös yhteiskunnallisesti tärkeän tulevaisuuden suunnan. Sairauksien ehkäisy ja terveyden edistäminen on tärkeää, kun mietitään, miten terveydenhoitopalveluita järjestetään ja mihin jatkossa panostetaan. Terveydenhoitajakoulutukselle on paikkansa – ja sitä on syytä vaalia.
Koen, että voimme Suomessa liputtaa vahvasti terveydenhoitajakoulutuksen puolesta ja olla ylpeitä siitä, että se on ainutlaatuinen koulutus koko maailmassa.
Vaikka media esittää yleisesti sote-sektorin työn raadollisena, opinnot ovat vaativia ja opintojen kesto sairaanhoitajien koulutusta pidempi, silti meidän alallemme, terveydenhoitajakoulutukseen, on jatkuvasti hakijoita. Terveydenhoitajakoulutuksen vetovoimaisuudesta huolimatta on tärkeä, että myös jatkossa opiskelu mahdollistetaan ja sitä tuetaan sekä arvostetaan myös yhteiskunnan taholta. Erityisesti sote-ala tarvitsee nyt uusia tekijöitä sekä työssä olevat ammattilaiset osaamisen kehittämistä.
Emme opiskele enää samalla tavalla tai edes täysin samoja asioita kuin ensimmäiset, vuonna 1924 opintonsa aloittaneet terveyssisaret. Sama ”terveydenhoitajan henki” kuitenkin löytyy meistä nykyajan terveydenhoitajaopiskelijoista ja valmistuneista terveydenhoitajista. On huikeaa ajatella, että olemme Suomessa panostaneet ja kehittäneet terveyden edistämiseen ja kansanterveyden osaamiseen keskittyvää terveydenhoitajakoulutusta näin pitkään. Tämä on upea hetki juhlia näin suurta saavutusta. Terveydenhoitajakoulutus 100 vuotta on toivottavasti vain alku seuraaville sadoille vuosille.
Meri Hulkkonen piti puheen Terveydenhoitajaliiton järjestämässä koulutussymposiumissa 7.2.2024. Puhe on julkaistu myös Terveydenhoitaja-lehdessä 2/2024.
Kirjoittaja
