Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on parantaa hoidon ja kuntoutuksen saatavuutta ja vähentää toimintojen päällekkäisyyttä eri terveydenhuollon toimijoiden välillä. Tavoitteena on nopeuttaa hoitoon ja kuntotutukseen ohjautumista sekä kohdentaa terveydenhuollon ja yhteiskunnan resursseja tehokkaammin yksilön terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi.
Kuulonkuntoutus on erikoissairaanhoidon vastuulla toteutettavaa lääkinnällistä kuntoutusta, johon ohjaudutaan lääkärin lähetteellä. Historiaan ja lainsäädäntöön perustuva polku kuulonkuntoutukseen on pitkä ja monivaiheinen. Tarve kuulonkuntoutukselle on kasvanut ja kasvaa edelleen väestön ikääntymisen myötä.
Onko tarkoituksenmukaista, että huonosti kuuleva aikuinen kohtaa useita terveydenhuollon ammattilaisia ja vaaditaan lääkärin lähete, ennen kuin hän ohjautuu erikoissairaanhoitoon kuulonkuntoutukseen?
Kuulonkuntoutuksessa todellinen viive tarpeellisen kojekuntoutuksen aloittamisessa on noin 10 vuotta. Eri tutkimuksissa on pohdittu keinoja vaikuttaa viiveeseen. Ikäihmisten kohdalla toimintakyvyn heikentyminen, keskusteluseuran väheneminen, uusien asioiden oppimisen hidastuminen, sorminäppäryyden heikentyminen ja tarkan näkemisen heikentyminen mm. silmänpohjarappeuman tai hoitamattoman kaihin vuoksi vaikuttavat merkittävästi kojeen käytön onnistumiseen. WHO suosittelee kuuloseulaa kaikille yli 50-vuotiaille, mutta seulontoja ei Suomessa ole otettu käyttöön, sillä seulonnan perusteella havaittavia kuntoutustoimia on mahdoton toteuttaa nykyisellä audionomiresurssilla.
Valtakunnalliset lääkinnälliseen kuntoutukseen ohjaamisen perusteet 2022: Opas terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille ja kuntoutuksen parissa työskenteleville -oppaassa todetaan, että ”tulevaisuuden sote-keskukset voivat tarjota mahdollisuuden järjestää ikääntyvien kuulon kuntoutusta myös sote-keskuksissa hyödyntämällä audionomien osaamista nykyistä vahvemmin”.
Case: Etelä-Pohjanmaa
Audionomien osaamisen hyödyntämistä on jo pilotoitu eri puolilla Suomea. Kokemukset ovat olleet hyviä. Etelä-Pohjanmaalla Alavudella aloitettiin kuulonkuntoutus perusterveydenhuollossa Ikäkuulo-kehittämishankkeessa jo vuonna 2020. Toiminta on vakiinnuttanut asemansa ja jatkuu hyvin tuloksin. Ikäkuulohankkeen johtopäätöksenä todettiin, että kuulonkuntoutuksen kustannustehokkuutta voidaan parantaa järjestämällä kuulonkuntoutuspalveluja asiakaslähtöisesti perusterveydenhuollossa.
Case: Savonlinna
Savonlinnassa kehitettiin 2019 kuulonkuntoutuksen prosessia tavoitteena vähentää päällekkäisiä toimintoja perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä, vähentämällä potilaan vastaanottokäyntien määrää ja nopeuttamalla kuulonkuntoutusprosessia. Potilas ohjautuu suoraan audionomin vastaanotolle hakiessaan apua kuulemisen haasteisiin. Kuulontutkimusten ja potilaan kanssa keskustellen todetaan kuulonkuntoutuksen tarve sekä suunnitellaan kuulokojekuntoutusratkaisu. Tämän jälkeen audionomi lähettää potilaan erikoissairaanhoitoon kuulonkuntoutuksen toteutumista varten.
Jokaisen audionomin vastaanottaman potilaan kohdalla vapautui perusterveydenhuollon lääkärin resursseja muihin tehtäviin. Uuden kuulonkuntoutusprosessin seuranta-aikana potilaan vastaanottokäyntien määrä kuntoutukseen hakeutumisesta siihen, että kuulokojeet olivat käytössä, väheni 5–6- vastaanotosta kolmeen.
Kuulokojeprosesseissa paljon parannettavaa
Audionomin työmäärä kuulonkuntoutuspotilaiden kohdalla ei kasvanut. Perusterveydenhuollon audionomin vastaanotolle ohjautuu luonnollisesti myös potilaita, jotka eivät tarvitse kuulonkuntoutusta, vaan esimerkiksi tietoa kuulonsa tasosta, ohjausta kuulon suojaamisesta ja tinnitukseen liittyvistä asioista. Audionomin osaaminen ja valmius antaa kuuloon liittyvää tietoa ja toiminnan ohjausta jo kuulonkuntoutusprosessin arviointi- ja aloitusvaiheessa palvelee erityisesti potilasta ja kohdentaa organisaation resursseja järkevästi, jos oletetaan, että kuuloon liittyvää tietoa olisi saanut vasta lääkärin vastaanotolla. Oikea-aikaisesti saatu riittävä informaatio lisää potilaan tai asiakkaan omaa vastuuta ja motivaatiota kuulonsuojaukseen, kuulonapuvälineiden käyttämiseen sekä lisää ymmärrystä kuunteluolosuhteiden merkityksestä puheesta selvän saamiseen. Käyttämättä jääneiden kuulokojeiden prosessi on epäonnistunut, kustannustehokkuus laskee tästä syystä. Mahdollisimman läheltä saatu ohjaus ja apu vähentävät sitten hukkakäyntiä.
Kuulonkuntoutusta arvioitaessa mittarina käytetään aikaa lähetteen saapumisesta ensikäyntiin erikoissairaanhoidossa. Tämä ei vielä tarkoita, että koje olisi edes kokeilussa, saati sopivaksi ohjelmoituna. Jos kojesovitusprosessi venyy liian pitkäksi, kojeen käytön oppiminen vaikeutuu, epäonnistumisen kokemus johtaa herkästi luovuttamiseen. Ensimmäisistä kuulontutkimuksista voi kulua jopa yli vuosi siihen, että kojesovitusprosessi on valmis.
Kuulokojeiden käyttäjien pääsyä kojeuusintaan ei seurata. Olisiko syytä?
Hyvinvointialueilla on käytössä kojeuusintajonoja, joista on pääteltävissä, millä aikataululla kuntoutuja voi päästä kojeuusintaan. Huonokuuloinen kojeiden käyttäjä voi joutua odottamaan uusia apuvälineitä huonosti toimivilla apuvälineillä tai väliaikaisella apuvälineratkaisulla jopa yli 1–2 vuotta. Tässä on alueellisesti suuria eroja.
Kojeiden uusinta olisi kuntoutujan näkökulmasta tarkoituksenmukaista toteuttaa ilman odotusaikaa silloin, kun olemassa oleva apuvälineratkaisu ei enää palvele. Odotusaikana huonon kuulon aiheuttamat ongelmat arjessa, työssä ja ihmissuhteissa kuormittavat ja hankaloittavat pärjäämistä ja laskevat elämänlaatua. Väliaikaisista ratkaisuista koituu organisaatiolle ylimääräistä työtä – hukkaa. Joillain hyvinvointialueilla kojeuusinta valmistellaan ja toteutetaan, kun käytössä oleva kojeratkaisu on tiensä päässä ja tarve uusinnalle on todettu. Uusintajonoa ei käytännössä ole tai on hyvin lyhyt. Kuulokojehuollossa toimiva audionomi on tehokkain koordinoija uusinnan aloitukseen ja voi valmistella uusintaa yhteydenoton perusteella. Audionomin itsenäistä vastaanottotyötä lisäämällä perusterveydenhuoltoon kojeiden uusinnassa on mahdollisuus päästä sujuvaan kojeiden uusintaan ja kuntoutujien parempaan pärjäämiseen apuvälineillään.
Audionomeista pulaa kaikissa kuulonkuntoutuspolun vaiheissa
Tällä hetkellä audionomeista on pulaa kaikissa kuulonkuntoutuspolun vaiheissa. Kuulonkuntoutuksen toimintojen asiakaslähtöisyyden ja potilasturvallisuuden sekä kuntoutuspolkujen tehokkuuden kehittäminen ovat pattitilanteessa audionomien heikon saatavuuden vuoksi. Kuulonkuntoutuksessa haetaan apua resurssipulaan kuuloassistenteista, kuuloyhdyshenkilöistä tai sairaanhoitajien lähetteistä kuulonkuntoutuksen. Sinällään oivia ratkaisuja tuomaan paikallista apua. Mutta kuulonkuntoutuksen saatavuuteen ne eivät tuo parannusta. Kuulonkuntoutuksessa tarvitaan audionomeja enemmän koko kuulonkuntoutuspolun matkalle, niin polun alkuun perusterveydenhuoltoon kuin kuntoutuksen jatkoon erikoissairaanhoitoon. Hankaluutena on, että audionomien tarve ei tule esiin laajan tilastotiedon puuttumisen vuoksi. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, mitataan vain ensikojekuntoutukseen tulevan potilaan hoitoon pääsyn aikaa. Kuulonkuntoutus kestää kerran alettuaan koko eliniän, ja hoitoon pääsyä olisi syytä mitata ja seurata kaikissa kuntoutuksen vaiheissa. Lisäksi hyvinvointialueiden organisaatiot eivät tunnista audionomien osaamisen laajemman hyödyntämisen tuomaa hyötyä ja kuulonkuntoutuksen tarkoituksenmukaista saavutettavuutta ja prosessia ei kehitetä riittävästi.
Mittaamista ja kansallisesti yhtenäistä kuulonkuntoutuksen tilastointia tulee kehittää. Kuulonkuntoutusprosessia tulee kehittää asiakaslähtöisesti ja potilasturvallisesti. Kehittämistä tulee seurata ja arvioida jatkuvasti. Prosessien kehittämisessä on tärkeää turvata osaamisen ylläpitäminen ja laadun varmistus. Kehittäminen ei saa johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen tai hoitovirheisiin. Tämä voidaan varmistaa sujuvilla konsultaatioyhteyksillä, hyvällä johtamisella ja muutoinkin tiiviillä yhteistyöllä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Audionomeja riittävästi ja audionomien asiantuntijuus hyödyksi ja laajaan käyttöön.
Kirjoittajat
