Miten varmistetaan, että kunnissa järjestetään asetuksen mukaiset neuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelut poikkeusolojen päätyttyä, kun suuri osa terveystarkastuksista on jo nyt jäänyt tekemättä ja henkilöstö työskentelee jaksamisen äärirajoilla?
Koronaepidemian aikainen poikkeusaika ja sen mukanaan tuomat muutokset lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointiin ja palvelujen saatavuuteen on herättänyt runsaasti keskustelua ja huolta niin mediassa kuin lasten, nuorten ja perheiden parissa työskentelevien keskuudessa.
Jo ennen koronaviruksen rantautumista Suomeen on neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluiden järjestämisessä ollut suuria kuntakohtaisia eroja. Selvää aliresursointia on esimerkiksi kouluterveydenhuollon osalta raportoitu jo pidempään, vaikka neuvola- ja kouluterveydenhuoltoa määrittelevän asetuksen (338/2011) mukainen työ edellyttää riittävien henkilöstöresurssien ohjaamista näihin ennaltaehkäisevän työn palveluihin.
Koronaepidemian myötä yhteiskunnallinen tilanne on oleellisesti muuttunut.
Kuntien nopea toiminta ennaltaehkäisevien terveyspalveluiden alasajossa epidemian aikana tulee tulevaisuudessa vielä entisestään lisäämään painetta lakisääteisiin neuvola- ja kouluterveydenhuollon palveluihin, joiden onnistumisen edellytyksenä onkin määrällisesti riittävä ja ammattitaitoinen henkilöstö.
Huoli töiden kasaantumisesta entisestään, pelko palvelujen riittämättömyydestä ja ahdistus lasten ja perheiden hyvinvoinnista näkyy myös Terveydenhoitajaliiton huhtikuun alussa terveydenhoitajille teettämässä jäsenkyselyssä: ”Miten saamme tulevaisuudessa kaiken tämän työn tehtyä ja autettua jokaista avun tarvitsijaa”, terveydenhoitajat pohtivat.
Yhdistettyyn neuvolatyöhön eivät vanhat mitoitukset sovi
Aiemmat, jo selkeästi vanhentuneet, neuvolatyötä ja kouluterveydenhuoltoa koskevat henkilöstömitoitussuositukset on laadittu sosiaali- ja terveysministeriössä 2000-luvun alussa. Ainoa ns. ajantasainen ohjeistus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatima ja ainoastaan äitiysneuvolatyötä koskeva henkilöstömitoitusohje vuodelta 2013. Tämän suosituksen jälkeen maamme neuvoloissa on kuitenkin enenevässä määrin siirrytty yhdistettyyn neuvolatyöhön, jossa sama terveydenhoitaja hoitaa asiakasta raskauden alusta aina lapsen kouluikään saakka. Myös asiakkaiden tuen tarpeet ovat muuttuneet ja moninaistuneet. Yli 15 vuotta sitten annetut suositukset eivät mahdollista neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon toteuttamista voimassa olevan asetuksen edellyttämällä tavalla.
Vanhojen henkilöstömitoitussuositusten jälkeen myös työtehtävät ovat lisääntyneet sekä neuvolatyössä että kouluterveydenhuollossa. Erilaiset tehtäväsiirrot sekä erikoissairaanhoidosta, sosiaalitoimesta että lääkärien tehtävistä ovat tulleet osaksi terveydenhoitajan päivittäistä työtä. Kouluissa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden osuus on lisääntynyt ja neuvoloissa esimerkiksi raskausdiabeteksen yleistyminen näkyy lisääntyneinä vastaanottokäynteinä. Kun samanaikaisesti lasten, nuorten ja perheiden psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen tarvitaan entistä enemmän ennaltaehkäisevän työn resursseja, ei vanhoja henkilöstömitoituksia noudattamalla pystytä mitenkään toteuttamaan lakisääteisiä palveluita laadukkaasti, saati edes määrällisesti.
Ministeriö ei jatkossa anna henkilöstömitoitusohjeita
Ministeriö eivät Terveydenhoitajaliiton saaman tiedon mukaan tule enää jatkossa antamaan suoranaisia henkilöstömitoituksia koskevia ohjeita. Tänä päivänä onkin mahdotonta laatia yhtä ohjetta tai suositusta, joka olisi oikeudenmukainen, riittävän kattava, yhdenmukainen ja soveltuisi aiemmin laadittujen suositusten tavoin kaikkien neuvola- tai kouluterveydenhoitajien työmäärän arviointiin. Terveydenhoitajan työnkuvissa ja toimintaedellytyksissä on myös suuria alueellisia eroja. Työhön voi kuulua useita eri työalueita tai erityisvastuita. Kuntakohtaisia työmäärään vaikuttavia tekijöitä ovat myös sijaisten käyttömahdollisuus ja käytössä oleva työaikamuoto.
Miten sitten tulisi jatkossa toimia? Kuten aina, lainsäädäntö, tutkittu tieto ja paras mahdollinen näyttö ohjaavat myös henkilöstöresurssien määrittelyä.
Tiedolla johtamisessa korostuu palveluiden erityispiirteiden tuntemus, käytössä olevien työntekijöiden osaaminen, alueellinen tieto väestörakenteesta ja ajankohtainen tieto palvelujen käyttäjien tarpeista.
Ei siis voida olettaa, että edes yhden kaupungin alueella palvelut toteutettaisiin vain yhtä henkilöstömitoitusta noudattaen.
Terveydenhoitajaliitto kehittänyt työn kuormittavuutta ja vaativuutta arvioivat laskurit
Koska terveydenhoitajilla on jo pidempään ollut huoli henkilöstömitoituksen riittämättömyydestä, Terveydenhoitajaliitto on omalta osaltaan vastannut terveydenhoitajien tarpeeseen kehittämällä terveydenhoitajien työn kuormittavuutta ja vaativuutta arvioivat laskurit sekä neuvolatyöhön (2018) että kouluterveydenhuoltoon (2019). Laskuri ei anna täsmällistä tietoa asiakasmääristä, vaan laskurin avulla on mahdollista nähdä se, miten hyvin käytettävissä oleva vuosittainen työaika ja olemassa oleva työmäärä kohtaavat. Välillisesti laskuria voidaan siis käyttää myös työhyvinvoinnin edistämiseen. Laskurit ovat käytettävissä liiton jäsensivuilla.
Nyt kysymys kuuluukin, miten kunnat tulevat järjestämään ja resursoimaan neuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelut koronaepidemian aikaisen poikkeusajan jälkeen? Lakisääteiset terveystarkastukset on tehtävä ja rokotukset hoidettava. Riittäviin henkilöstöresursseihin on panostettava, sillä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia ei tueta liukuhihnatyöllä. Nyt tarvitaan selkeitä panostuksia sekä neuvola- että kouluterveydenhuollon palveluihin niin kuntien kuin valtion taholtakin.
Kirjoittajat
