Uusi laki tiukentaa perusterveydenhuollon kiireettömään hoitoon pääsyn enimmäisaikoja myös toisen asteen opiskelijoiden ja korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollossa.
Lakisääteisestihän opiskeluterveydenhuoltoon kuuluvat myös sairaanhoitopalvelut, toisin kuin esimerkiksi neuvolapalveluihin ja kouluterveydenhuoltoon. Opiskeluterveydenhuollossa terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen on lain mukaan muodostettava yhtenäinen toimiva kokonaisuus.
1.9.2023 lähtien kiireettömään hoitoon tulee päästä 14 vuorokauden kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista. Hoitotakuu koskee sekä fyysisiä että psyykkisiä terveysongelmia, eli myös mielenterveyden ongelmissa on jatkossa oikeus päästä hoitoon 14 vuorokaudessa. Uuden lain mukaan myös hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä saman arkipäivän aikana, kun potilas ottaa yhteyttä toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin voi jatkossa tehdä vain laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, kuten terveydenhoitaja.
Vuonna 2021 saatiin vihdoin päivitettyä STM:n yli 15 vuotta vanhat opiskeluterveydenhuollon henkilöstömitoitussuositukset opiskeluterveydenhuollon sisältöä määrittelevän asetuksen mukaisiksi ja tämän päivän opiskeluterveydenhuollon tarpeita vastaaviksi. Palveluiden turvaamiseksi on tärkeää, että meillä on olemassa työn sisältöä määrittelevä asetus ja lisäksi uudet henkilöstömitoitussuositukset, joiden päivittämistä Terveydenhoitajaliittokin on osaltaan ollut tukemassa.
YLE: n parin viikon takaisessa radiohaastattelussa Terveydenhoitajaliiton puheenjohtaja Kirsi Grym otti myös laajemmin kantaa lasten ja nuorten palveluiden resursointiin.
Nyt on arvioitu, että kokonaismääränä hoitotakuun edellyttämä perusterveydenhuollon avosairaanhoidon kapasiteetin lisäys tarkoittaisi laskennallisesti noin 226 lääkärin ja noin 208 terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan henkilötyövuoden panosta hoitotakuun ensimmäisenä toimeenpanovuotena eli vuonna 2023.
Terveydenhoitajien saatavuudessakin on isoja alueellisia eroja. Ehdotettu koulutusmäärien lisäys ei ole nopea ratkaisu henkilöstöpulaan, koska kasvavat opiskelijamäärät edellyttävät lisäresursseja koulutukseen ja esimerkiksi terveydenhoitajatutkintoon lakisääteisesti kuuluvan työharjoittelun toteutumista kaikilla terveydenhoitajatyön osa-alueilla. Digitaalisten palvelujen käytön laajentaminen ei myöskään tuo ratkaisua, koska opiskeluterveydenhuollossa digitaalisten palvelujen osuus on jo tälläkin hetkellä varsin suuri. Ostopalveluiden lisääminen puolestaan heikentää hoidon jatkuvuutta ja kasvattaa entisestään opiskeluterveydenhuollon kustannuksia.
Uuden lain mukainen hoitotakuu ei siis opiskeluterveydenhuollossakaan toteudu ilman lisähenkilöstöä.
Valvira ja aluehallintovirastot laillisuusvalvojina valvovat kansalaisten hoitoon pääsyn toteutumista, mutta neuvottelut työn liiallisesta kuormittavuudesta ja mahdollisuuksista selvitä työstään työajan puitteissa käydään luottamusmiesten tuella työpaikoilla. Myös työnantajien etu on kiinnittää huomiota työn pito- ja vetovoimatekijöihin, kuten työn houkuttelevuuteen ja henkilöstön työhyvinvointiin. Vain hyvinvoiva henkilöstö jaksaa työssään.
Kirjoittaja
