Synnytys on tilastojen valossa tämän päivän Suomessa monelle synnyttäjälle ainutlaatuiseksi, kertaluontoiseksi, jäävä kokemus. Kuten mikä tahansa muu uusi, elämää mullistava ja ennen kokematon asia, koetaan synnytys myös jännittävänä, ja siksi siitä tulisikin saada riittävästi tietoa raskauden aikana. Monilla hyvinvointialueilla perhevalmennuskertoja on vähennetty tai valtaosa niistä toteutetaan digitaalisesti, jolloin mahdollisuus keskusteluun, kysymyksiin ja vertaistukeen jää varsin vähäiseksi.
Perhevalmennukseen sisältyvän synnytysvalmennuksen osalta olisi edelleen erittäin tarpeellista, että synnyttävä perhe pääsisi synnytyssairaalaan tutustumiskäynnille ja synnytyssairaalan kätilöt osallistuisivat perhevalmennuksen synnytystä käsittelevään osioon.
Tuskin kukaan synnyttäjä voi sanoa, ettei tuleva synnytys lainkaan jännitä. Lapsilukumäärän vähentyminen ja luontaisten tukiverkostojen puute johtavat helposti itse synnytystapahtuman liialliseen ”medikalisointiin” ja synnytyspelon lisääntymiseen, joskus jopa toiveisiin kotisynnytyksistä, mitä ei voida nähdä toivottavana kehityskulkuna.
Synnytykseen kohdistuvien huolien ja pelkojen käsittely ja odottavan perheen tukeminen ovat yksi osa neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien työtä, ja heillä on tähän tehtävään koulutuksensa mukaisesti hyvä osaaminen.
Hyvä esimerkki on keväästä 2024 Keski-Suomen hyvinvointialueella ensisynnyttäjille tarkoitettu neuvolan synnytyspelkovastaanotto, jonka toimintaa esittelemme huhtikuussa ilmestyvässä Terveydenhoitaja-lehdessä. Pelkojen käsitteleminen oman tutun terveydenhoitajan kanssa saattaa usein olla helpompaa kuin hakeutuminen lähetteellä sairaalan synnytyspelkopoliklinikalle. Mikäli perustasolla annettava hoito ei riitä, tulee asiakkaan saada apua pelkotilojen hoitoon erityistason osaamisesta, jolloin lähete äitiyspoliklinikalle on tarpeellinen.
Oleellista on, että neuvoloille varmistetaan riittävät henkilö- ja aikaresurssit.
Oikea resurssointi mahdollistaa riittävän ajankäytön, asiakassuhteiden jatkuvuuden ja antaa terveydenhoitajille mahdollisuuden kohdata yksilölliset tarpeet huomioiden koko odottavan perheen. Riittävä terveydenhoitajan tuki neuvolassa voi vähentää synnytyspelkoa sekä sen vuoksi tehtävien poliklinikkalähetteiden määrää. Toisaalta äitiyspoliklinikkapalveluiden jalkauttaminen perhekeskuksiin/neuvoloihin voi olla hyvä lisä, etenkin tilanteissa, joissa matkat poliklinikkakäynneille pitenevät sairaalaverkon supistuessa.
Kirjoittajat
