Rokotustoiminnan tulee jatkossakin olla lainsäädännön määrittelemää ja rokottajilta tulee vaatia vähintään nykyisin määritelty rokotusosaaminen.
Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että rokotusasetuksen pykälää 6 muutettaisiin niin, että myös hammaslääkäri, proviisori, farmaseutti, laboratoriohoitaja (bioanalyytikko AMK-koulutus), sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon suorittanut lähihoitaja ja lähihoitajan tutkintoa edeltäneen koulutuksen suorittanut perushoitaja olisivat oikeutettuja antamaan rokotuksia pistoksina säädetyin edellytyksin ja lääkärin, hammaslääkärin tai asianmukaisen rokotuskoulutuksen saaneen sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön johdon ja valvonnan alaisena.
Myös Apteekkariliiton 12.1. julkaistun uutiskirjeen mukaan Euroopan unionin apteekkijärjestö PGEU on julkaissut kannanoton, jossa se vaatii apteekeille nykyistä suurempaa roolia kansalaisten rokottamisessa. Järjestön mukaan apteekeissa pitäisi voida myös antaa rokotuksia, koska se madaltaisi kynnystä rokotteiden ottamiseen.
Suomessa rokottamista selvitettiin laajemmin muun muassa vuonna 2019 sosiaali- ja terveysministeriön rokotustoiminnan kehittämistä selvittäneessä työryhmässä (työryhmän loppuraportti). Työryhmässä nousi rokotteiden saatavuutta keskeisemmin esiin rokotusosaamisen merkitys. Suomessa rokotuskattavuus on moniin Euroopan maihin verrattuna korkea, mikä johtuu muun muassa lakisääteisesti määritellystä korkeatasoisesta rokotusosaamisesta ja lain säätelemästä rokotustoiminnasta.
Terveydenhoitajaliitto pitää rokotustoiminnan laajentamista apteekkeihin sinänsä kannatettavana, mutta näkee, että rokottajilta tulee jatkossakin vaatia vähintään nykyisin määritelty rokotusosaaminen, jotta pystymme säilyttämään Suomen korkean rokotuskattavuuden sekä ehkäisemään rokotekriittisyyden lisääntymistä maassamme. Osaan apteekkeja on jo avattukin ns. terveysneuvontapisteitä, joissa työskentelee rokotusosaamiseen koulutetut hoitotyön ammattilaiset.
Rokottajalta tulee edellyttää laajaa rokotusosaamista ja tietotaitoa rokotteista
Rokottaminen on tähän saakka ollut Suomessa valtioneuvoston asetuksella säädeltyä. Rokotustoiminta perustuu tutkittuun tietoon ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ohjeistanut hyvin tarkasti, millainen osaaminen rokottajilta edellytetään, kuka on oikeutettu rokottamaan ja miten rokotustoiminta tulee suunnitella ja järjestää. Rokottaminen on lakisääteisesti edellyttänyt myös vahvaa, vähintään ammattikorkeakoulutasoista hoitotyön koulutusta (terveydenhoitaja, sairaanhoitaja, ensihoitaja tai kätilö), mikä on nähty perustelluksi, koska rokottajalla on oltava myös välitön osaaminen mahdollisten, jopa henkeä uhkaavien rokotuskomplikaatioiden tunnistamiseen ja hoitoon.
Terveydenhoitajan tutkinto on maassamme tällä hetkellä ainoa hoitoalan ammattitutkinto, jonka pakollisiin opintoihin kuuluvat rokotusosaamiseen vaadittavat 3 opintopisteen rokotusosaamisen teoriaopinnot ja riittävä rokottamisen käytännön harjoittelu. Terveydenhoitajaopinnoissa rokottamisen harjoittelu sisältyy kaikille terveydenhoitajaopintojen syventävän vaiheen työharjoittelujaksoille. Lääkehoidon osaamisen varmistamiseksi työnantajat edellyttävät rokottajilta myös rokottamisen näytön antamista hyväksytysti ennen työnantajakohtaisen rokotusluvan myöntämistä.
Nyt henkilöstön riittämättömyys on johtanut virheelliseen tulkintaan, että rokotuksia voi antaa hyvin suppean osaamisen/asiantuntijuuden omaava henkilö tai että ko. osaaminen on saavutettavissa hyvin rajallisella täydennyskoulutuksella. Näin asia ei kuitenkaan ole. Tosiasiassa esimerkiksi uudemmat rokotteet (mm. koronarokote) edellyttävät rokottajalta erityisen laajaa tietotaitoa rokotteista, niiden tehosta, vaikutusmekanismeista, sivuvaikutuksista jne. Paljon keskustelua herättäneet pandemiarokotteiden saatavuusongelmat ovat usein liittyneet enemmänkin käytännön rokotustoiminnan järjestämiseen alueilla. Osalla alueista rokotukset on pystytty hoitamaan joustavasti ja rokotusaikoja on ollut hyvin saatavissa, mutta kaikkialla näin ei ole ollut.
Työnantajan vastuulla on huolehtia siitä, että rokotustoiminta suunnitellaan, järjestetään ja toteutetaan asianmukaisesti, rokottajat ovat saaneet rokottamiseen asianmukaisen koulutuksen ja rokottajien ammattitaito on ajan tasalla. Rokotuspaikasta riippumatta työnantaja on aina viime kädessä vastuussa siitä, että rokottajalla on rokotustoiminnan laadun ja vaikuttavuuden sekä potilasturvallisuuden kannalta riittävä ja ajantasainen ammattitaito. Asetuksessa ehdotettu riittävän osaamisen/asiantuntijuuden omaavan henkilön johdon ja valvonnan alla toteutettu rokotustoiminta on myös äärimmäisen vaikeaa, lähes mahdotonta toteuttaa käytännössä, kun rokottaminen tapahtuu lukuisissa eri toimipisteissä ja yksittäisissä asiakaskontakteissa.
Terveydenhoitajakuntaa eli maamme rokotustoiminnan asiantuntijoita edustavana ammattijärjestönä Suomen Terveydenhoitajaliitto painottaa, että jatkossakin rokotustoiminnan tulee olla lainsäädännön määrittelemää ja rokotusosaamiselta tulee edellyttää vähintään nykyisin vaadittavaa rokotusosaamisen koulutusta. Lisäksi rokotusasetuksen mahdollista muuttamista koskien olisi asetuksessa tärkeää määritellä ne yksittäiset rokotteet (esim. influenssarokote ja pandemiarokotteet), joiden osalta rokotuksen anto-oikeutta tulisi ministeriön esittämien perustelujen mukaisesti laajentaa. Kaikkia rokotuksia (sekä kansallisen rokotusohjelman mukaisia että muita siihen kuulumattomia rokotteita) koskeva rokotusoikeuden laajentaminen heikentää asiakasturvallisuutta ja rokotusohjauksen tasoa saattaen vaikuttaa rokotuskriittisyyden lisääntymiseen ja siten välillisesti myös rokotuskattavuuteen maassamme.
Olemme antaneet lausunnon tästä aiheesta STM:n lausuntopalveluun.