Terveyssisarten koulutus käynnistyi Suomessa virallisesti vuonna 1924. Sadan vuoden aikana koulutusta on kehitetty aktiivisesti vastaamaan laadukkaasti yhteiskunnan ja työelämän ajankohtaisiin sekä tulevaisuuden osaamistarpeisiin.
Ammattikorkeakoulujen terveydenhoitajakoulutusten opetussuunnitelmissa on korkeakoulukohtaisia painotuksia, mutta tälläkin hetkellä, kuten 100 vuotta aiemmin, tietty ammattiosaaminen on samanlaista. Tämä osaaminen on terveydenhoitajan ammatin keskeistä ydinosaamista, ja varmistaa ammatillisen osaamisen tasalaatuisuuden työelämässä.
Terveyssisarkoulutus 1920–1970-luvuilla
Suomessa perustettiin vuonna 1907 kaksi kansalaisjärjestöä, Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys ja Keräystoimikunta vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi. Vuonna 1913 järjestöt aloittivat tuberkuloosihoitajattarien koulutuksen, jonka pohjaksi vaadittiin sairaanhoitajattaren tai diakonissan koulutus. Aluksi kurssit kestivät kuukauden ja vuodesta 1917 alkaen kaksi kuukautta. Myöhemmin vuonna 1930 em. järjestöt yhdistyivät Suomen Tuberkuloosin vastustamisyhdistykseksi. Keskeinen työmuoto oli huoltolatoiminta, joka laajeni nopeasti Suomen kuntiin. Yhdistys palkkasi lääkäreitä tekemään joukkotarkastuksia sekä kiertäviä tuberkuloosihoitajattaria, joiden tehtävänä oli ohjata tartuntojen ehkäisyä sekä neuvoa kodeissa sairaiden hoitoa.
Viime vuosisadan alussa myös lastensuojelu oli yksi tärkeimpiä yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä Suomessa. Tähän haasteeseen vastasi kenraali Mannerheim (1867–1951) perustamalla vuonna 1920 Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL). Liitto alkoi kouluttaa 4–6 kuukauden pituisilla kursseilla sairaanhoitajattarista lastenhoitohenkilöstöä, jotta he voisivat toimia neuvonta-asemien lastenneuvoloiden johdossa, opastaa äitejä pienten lasten hoidossa kodeissa sekä tehdä valistustyötä. Heitä kutsuttiin huoltosisariksi. MLL:n toimesta kehitettiin myös kouluhoitajatartoimintaa, ja ensimmäinen kuukauden kestoinen kouluhoitajatarkurssi alkoi vuonna 1922. Myöhemmin nämäkin kurssit pidennettiin kahden kuukauden pituisiksi.
Tuberkuloosihoitajattarien, huoltosisarien ja kouluhoitajattarien koulutus tapahtui aluksi erillisenä, mutta pian näiden koulutusten keskittäminen nähtiin välttämättömäksi. Syyskuun 1. päivänä 1924 Suomessa alkoi järjestelmällinen kuuden kuukauden pituinen terveyssisarkoulutus MLL:n aktiivisen toiminnan tuloksena. Koulutuksen suunnitteluun osallistuivat silloiset johtavat terveydenhuollon huippuasiantuntijat, kuten ylihoitaja Sophie Mannerheim (1863–1928), lääkäri Arvo Ylppö (1887–1992) ja suomalaisen sairaanhoitoalan uranuurtaja, terveyssisar, lastenhuollon tarkastaja Venny Snellman (1893–1966). He olivat kaikki opiskelleet tai olleet töissä joko Englannissa tai Saksassa, joten terveyssisarkoulutus sai vahvasti vaikutteita näistä maista, ja myös Ranskasta. Vaikutteita tuli myös USA:sta, jossa työn keskittämisen periaate ja opetuskenttätyötyö olivat jo yleistyneet.
Maailmalla oli alettu ymmärtää laajan, yhteiskunnallisen ja kaikkia ikäryhmiä koskevan ehkäisevän terveydenhuoltotyön välttämättömyys.
Venny Snellman johti terveyssisarkursseja aina vuoteen 1929 asti, jolloin lääkintöhallitus määrättiin asetuksella terveyssisarkurssien järjestäjäksi. Koulutus siirtyi vuonna 1931 valtiolle ja sitä varten vuonna 1932 perustettuun Valtion Terveydenhuolto-opistoon. Sen johtajattarena toimi Tyyne Luoma (1893–1970), joka oli terveyssisarkoulutuksen ja terveydenhoitotyön kehittämisen uranuurtaja. Tyyne Luoma perusti Terveydenhoitajaliiton vuonna 1938 ja hänet nimitettiin Suomen ensimmäiseksi terveydenhuoltoneuvokseksi vuonna 1961. Vuonna 1951 hänet palkittiin ansioistaan Florence Nightingale -mitalilla. Nimitys terveydenhoitajatar tuli käyttöön vuonna 1931 ja pysyi käytössä vuoteen 1944. Aluksi koulutus kesti kuusi ja myöhemmin kahdeksan kuukautta. Ensimmäinen ruotsinkielinen terveyssisarkurssi alkoi vuonna 1927 ja seuraavat toteutuivat vuosina 1929 ja 1930 ennen kuin valtio alkoi vuodesta 1931 vastaamaan terveyssisarkoulutuksesta.
MLL:n vuosikertomuksesta terveyssisarkurssien ohjelmasta vuosina 1924–1925 käy ilmi, että terveyssisarkoulutuksessa painottuivat harjoittelut, jotka suoritettiin seuraavasti: Lastenlinnassa 1 kuukausi, neuvonantoasemalla ½ kuukautta, koululasten hoidossa 1 kuukausi, tuberkuloottisten huoltotoimistossa 1½ kuukautta, Hagan demonstratioalueella 1 kuukausi sekä 1 kuukausi jaettuna työnä: lastenseimi, lastentarha ja vaihtoehtoisesti synnytyslaitos/lastensairaalan poliklinikka ja Ihotautien poliklinikka/silmätautien poliklinikka/korva- ja kurkkutautien poliklinikka. Yhtenäisen terveyssisarkoulutuksen alkaessa opintosuunnitelmassa oli paljon eri oppiaineita, joiden opetuksessa käytettiin uusia opetusmenetelmiä, kuten esitelmät, puhetaidon tekniikka, keskustelukokoukset ja opetusharjoitukset. Merkittävästi eniten tunteja käytettiin tuberkuloosin hoitotyöhön, pienten lasten hoitotyöhön, sielutieteeseen ja pedagogiikkaan sekä käytännölliseen terveyssisartyöhön. Tietopuolinen opetus sisälsi seuraavia oppiaineita, joista osa on nykyisenkin terveydenhoitajakoulutuksen keskeisiä ydinsisältöjä: 1. Pienten lasten hoito, 2. Äitiyden terveydenhoito, 3. Terveysoppi, 4. Ravintofysiologia, 5. Kouluhäiriöt, 6. Näköhäiriöt, 7. Hammashoito, 8. Tuberkuloosi, 9. Sukupuolitaudit ja rotuhygienia, 10. Ensiapu, 11. Asuntohygienia, 12. Yhteiskuntaoppi ja kansantaloudelliset kysymykset, 13. Köyhäinhoito, 14. Työväenhuolto, 15. Lasten suojelu,16. Sielutiede ja pedagogiikka, 17. Käytännöllinen terveyssisartyö ja 18. Tilitykset ja rahainhoitotavat.
Vuonna 1928 tuli voimaan uusi terveydenhuoltolaki ja siihen liittyvä terveydenhoitosääntö. Edelleen 1930-luvulla säädettiin useita merkittäviä lakeja, kuten lastensuojelu-, äitiysavustus-, rokotus- ja tapaturmavakuutuslait, jotka kaikki vaikuttivat terveyssisarkoulutuksen sisältöön. Vuonna 1944 vahvistettiin laki kunnallisista terveyssisarista, mikä lisäsi vahvasti terveyssisarten koulutustarvetta. Koulutus aloitettiin tällöin Helsingin lisäksi myös Oulussa ja Porissa. Ruotsalainen terveyssisarkoulutus sai oman Svenska sjuksköterske-hälsosysterskolan -oppilaitoksen vuonna 1948. Vuonna 1955 aloitettiin terveyssisartyön erikoistumiskoulutukset Joensuun ja Jyväskylän sairaanhoito-opistoissa ja vuonna 1957 erotettiin sairaanhoitajien perus- ja erikoistumiskoulutus toisistaan. Kaikkien tuli olla ennen erikoistumista valmistunut sairaanhoitajaksi ja heillä tuli olla vähintään vuosi työkokemusta. Vuonna 1972 tuli voimaan kansanterveyslaki, ja samalla terveyssisar-nimike jäi pois käytöstä korvautuen terveydenhoitaja-nimikkeellä.
Terveydenhoitajakoulutus 1980–2020-luvuilla
Ennen keskiasteen koulutusuudistusta vuoteen 1987 asti terveydenhoitajaksi opiskelevat suorittivat ensin 2,5-vuotisen sairaanhoitajan tutkinnon, hankkivat työkokemusta ja vasta tämän jälkeen erikoistuivat terveydenhoitajiksi vuoden kestävissä opinnoissa. Koulu-uudistuksen myötä vuodesta 1987 alkaen koulutuksen perustana oli valtakunnallisesti laadittu opetussuunnitelma. Tällöin opinnot kestivät 2,5 vuotta sekä jatkuivat välittömästi vuoden eriytyvillä terveydenhoitajan opinnoilla. Koulutuksen yhtäjaksoinen pituus oli 3,5 vuotta lukion jälkeen ja 4,5 vuotta peruskoulun jälkeen. Koulutukseen sisältyivät myös sairaanhoitajan valmiudet.
Vuonna 1992 terveydenhoitajakoulutus muuttui jälleen, kun Suomi osallistui Euroopan Unionin valmistelutyöhön. Tällöin päätettiin, että terveydenhoitajaksi opiskelevat suorittavat kolmen vuoden yhteneväiset yleissairaanhoidon opinnot sairaanhoitajaksi opiskelevien kanssa. Heti tämän jälkeen suoritettiin vielä puolen vuoden eriytyvät opinnot. Vuonna 1994 annettiin laki (559/1994) ja lain nojalla annettu asetus (564/1994) terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Näiden säädösten perusteella terveysalan koulutuksen tehtävänä on turvata väestölle yhdenvertaiset ja laadullisesti potilasturvallisuuden takaavat palvelut. Säädösten mukaan terveydenhuollon ammatinharjoittajilla tulee olla ammattitoiminnan edellyttämä koulutus ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet. Suomen Euroopan unionin jäsenyys vuonna 1995 toi mukanaan vaatimuksen ottaa huomioon koulutusta säätelevät kansainväliset direktiivit.
Vuodesta 1996 Suomessa siirryttiin vähitellen ammattikorkeakoulujärjestelmään, jolloin myös terveydenhoitajakoulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin. Aluksi terveydenhoitajan tutkinnon järjestäminen ammattikorkeakoulussa noudatti opistoasteen toteutusta. Vuonna 2001 terveydenhoitajan tutkinto pidennettiin 4-vuotiseksi ammattikorkeakoulututkinnoksi, jonka laajuus on 240 opintopistettä. Terveydenhoitajatyön ammattiopintojen osuus kestää vuoden ja on laajuudeltaan 60 opintopistettä. Valmistuva terveydenhoitaja saa tämän koulutuksen perusteella tutkintotodistuksen terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan tutkinnoista ja hänet laillistetaan ammatinharjoittajaksi hakemuksesta Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) toimesta sekä terveydenhoitajana että sairaanhoitajana. Koulutus täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston sairaanhoitajakoulutuksesta antamien direktiivien vaatimukset.
Terveydenhoitajakoulutuksen ensimmäisinä opiskeluvuosina painottuvat hoitotyön opinnot, ja opintojen edetessä terveydenhoitajatyön ammattiopintoihin hoitotyön osaamista laajennetaan ja syvennetään terveydenhoitajatyöhön. Harjoittelun laajuus on 100 opintopistettä sisältäen käytäntöläheisen opinnäytetyön (15 op). Harjoittelun kokonaispistemäärästä terveydenhoitajatyön ammattiopinnoissa toteutuvan harjoittelun laajuudeksi suositellaan vähintään 25 opintopistettä. Keskeisten hoitotyön toimintaympäristöjen (mm. sisätaudit ja kirurgia, mielenterveys ja psykiatria, lasten, nuorten ja perheiden hoitotyö, geriatria ja ikääntyvien hoitotyö) lisäksi terveydenhoitajatyön ammattitaitoa edistävä harjoittelu toteutetaan seuraavissa toimintaympäristöissä: äitiys- ja lastenneuvola/väestövastuinen työ; synnytyssairaala: äitiyspoliklinikka ja/tai synnytyssali ja/tai lapsivuodeosasto; koulu- ja/tai opiskeluterveydenhuolto; työterveyshuolto; avosairaanhoito ja/tai aikuisten/iäkkäiden terveysneuvonta/vastaanottotoiminta; kotisairaanhoito ja/tai kotihoito. Harjoittelu voi toteutua myös kolmannella sektorilla kansanterveys- ja potilasjärjestöissä tai vapaaehtoistyössä.
Terveydenhoitajakoulutuksessa tehdään opinnäytetyö (15 op), joka sisältää kypsyysnäytteen. Lisäksi terveydenhoitajatyön ammattiopinnoissa tehdään kehittämistyö (5 op), joka vahvistaa terveydenhoitajatyön ammatillisen osaamisen ja terveydenhoitajan ammatin ja työn kehittämistä. Koulutukseen sisältyy ammattikorkeakoululain mukaan myös kieliopintoja (englanti, ruotsi/suomi toisena kielenä) sekä vapaasti valittavia opintoja.
Terveydenhoitajakoulutus tänään
Terveydenhoitajakoulutuksen toteutus noudattaa edelleen vuoden 2001 päätöksiä. Terveydenhoitajatutkinnon voi suorittaa eri puolilla Suomea 18 ammattikorkeakoulussa, 23 eri toimipisteessä. Terveydenhoitajakoulutusten opettajien valtakunnallisena yhteistyönä valmistellut terveydenhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset päivitettiin viimeksi vuonna 2022 (Taulukko 1). Ne rakentuvat vuonna 2020 valmistuneiden yleissairaanhoitajan osaamisvaatimusten (180 op) perustalle ja siihen, että osaaminen syvenee ja laajenee terveydenhoitajatyön omissa ammattiopinnoissa. Osaamisvaatimukset varmistavat valmistuvien terveydenhoitajien ammatillisen osaamisen valtakunnallista tasalaatuisuutta ja vertailtavuutta. Lisäksi koulutuksessa huomioidaan ammattikorkeakoulututkintojen yhteinen ammatillinen osaaminen, kuten eettisyys, oppimaan oppiminen, työelämässä toimiminen, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus, kestävä kehitys ja ennakoiva kehittäminen.
Terveydenhoitajakoulutuksen toteuttamisessa hyödynnettävät osaamisvaatimukset noudattavat kansainvälistä EQF-vaatimustasokuvausta (European Qualification Framework) ja sen pohjalta tarkennettua kansallista NQF-vaatimustasokuvausta (National Qualification Framework). Kehittämistyön perustana on ollut myös ammattipätevyysdirektiivi (2005/36/EY), joka modernisoitiin vuonna 2013 ja tuli voimaan 18.1.2014 (2013/55/EU). Koulutuksen tulee täyttää myös ammattihenkilöstöstä annetun lain (2014/932) ja asetuksen (2014/1129) sekä terveydenhuollon erikoislainsäädännön vaatimukset. Koulutusta säätelevät lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) ohjeet sekä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) suositukset ja linjaukset. Ammattikorkeakoulut päättävät itsenäisesti, miten osaaminen terveydenhoitajakoulutuksessa rakentuu sekä erilaiset pedagogiset ratkaisut ja oppimisympäristöt, joilla se saavutetaan.
Taulukko 1. Terveydenhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset.
| 1. Terveyttä edistävä terveydenhoitajatyö, 5–10 op 1.1 Promotiivinen ja preventiivinen terveydenhoitajatyö 1.2 Voimavaroja vahvistava terveydenhoitajatyö 1.3 Etsivä terveydenhoitajatyö 1.4 Monikulttuurinen terveydenhoitajatyö 1.5 Toimintamallit ja työmenetelmät terveydenhoitajatyössä |
| 2. Yksilön, perheen ja yhteisön terveydenhoitajatyö, 40 op 2.1 Lasta odottavan perheen terveydenhoitajatyö 2.2 Lapsen, kouluikäisen, nuoren ja hänen perheensä terveydenhoitajatyö 2.3 Työikäisen ja hänen yhteisönsä terveydenhoitajatyö 2.4 Ikääntyvän ja hänen perheensä terveydenhoitajatyö |
| 3. Terveellisen ja turvallisen ympäristön edistäminen, 5 op 3.1 Ympäristöterveyden edistäminen 3.2 Tartuntatautien ehkäisy, hoito ja rokottaminen |
| 4. Terveydenhoitajatyön johtaminen ja kehittäminen, 5–10 op 4.1 Terveydenhoitajan ammattieettinen toiminta 4.2 Terveydenhoitajatyön johtaminen 4.3 Terveydenhoitajatyön kehittäminen |
Terveydenhoitajakoulutus on muuttunut vuosien saatossa, mutta sen keskiössä on koko ajan ollut terveyden edistäminen, joka on kohdentunut yksilöihin, perheisiin, työyhteisöihin ja ympäristöön.
Terveydenhoitajien koulutus on sen 100-vuotiaalla taipaleella perustunut aina vahvaan sairaanhoitotyön osaamiseen. Tällä hetkellä erilaiset muutokset väestön palvelutarpeissa, kuten voimistuva väestön ikääntyminen ja maahanmuuton ja monikulttuurisuuden lisääntyminen, vaikuttavat terveydenhoitajien koulutuksen sisältöön. Hyvinvointialueiden myötä keskiössä ovat muun muassa ennaltaehkäisevän työn tulevaisuus sekä terveydenhoitajakoulutuksen veto- ja pitovoima. Myös erilaiset tehtäväsiirrot lääkäreiltä terveydenhoitajille ja uudistuvat asiantuntija- ja kehittämistehtävät vaativat kehittyvää ammatillista osaamista, kuten kustannusvaikuttavuusosaamista, digitalisaatiota ja teknologiaa sekä kestävän kehityksen osaamista.
Terveydenhoitajatyö on parhaimmillaan terveyden suojelua, promotiivista ja preventiivistä työtä.
Terveydenhoitajan koulutus ja työ muuttuu väestön tarpeiden mukaan, ja siksi terveydenhoitajien on tärkeää päivittää ammatillista osaamistaan. Terveydenhoitaja voi esimerkiksi suorittaa 90 op:n laajuisen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (YAMK) useissa eri tutkinto-ohjelmissa, kuten Terveyden edistäminen ja Sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen. Terveydenhoitaja voi hakeutua myös yliopistoon suorittamaan alempaa kandidaatin (180 op) ja ylempää maisterin korkeakoulututkintoa (120 op). Erikoistumiskoulutukset taas ovat OKM:n tukemaa ammattikorkeakoulun täydennyskoulutusta. Ne ovat yleensä 30 opintopisteen laajuisia. Erikoistumiskoulutus antaa valmiudet toimia vaativammissa asiantuntijatehtävissä. Terveydenhoitaja voi pätevöityä esimerkiksi työterveyshoitajaksi (15 op) tai diabeteshoitajaksi (30 op). Lisäksi tarjolla on paljon erilaista täydennys- ja lisäkoulutusta tarpeen ja mielenkiinnon mukaan.
Keväällä 2023 julkaistiin OKM:n ja STM:n koordinoiman Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeen loppuraportti. Siinä ehdotetaan muun muassa, että sosiaali- ja terveysalan opetussuunnitelmien ja ristiinopiskelun kehittämiseksi aloitetaan alakohtainen yhteistyö korkeakoulusektorien välillä. Terveydenhoitajat suorittavat jatkossa sairaanhoitajakoulutuksen ja lisäksi terveydenhoitajan ammattiin johtavan säännellyn koulutuksen, jonka laajuus olisi noin yksi vuosi. Terveydenhoitajakoulutuksen voisi suorittaa edelleen yhtä aikaa sairaanhoitajakoulutuksen kanssa tai sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen. Raportin mukaan palvelujärjestelmän muuttuviin osaamistarpeisiin vastataan jatkossa kehittämällä maksullista täydennyskoulutusta, pieniä osaamiskokonaisuuksia, modulaarista tutkintoon johtavaa koulutusta ja TKI (tutkimus-, kehitys- ja innovaatio) -toiminnan malleja. Päätöksiä vielä odotetaan, mutta terveydenhoitajakoulutus on jälleen valmiina kehittymään ja vastaamaan näihin haasteisiin.
Blogikirjoitus on julkaistu myös Terveydenhoitaja-lehdessä 1/2024.
Lähteet
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry. 2010. Suositus tutkintojen kansallisen viitekehyksen (NQF) ja tutkintojen yhteisten kompetenssien soveltamisesta ammattikorkeakouluissa. http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/arene_nqf.pdf
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry. 2021. Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta.
Ammattikorkeakoululaki 14.11.2014/932. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140932
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY.
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32005L0036&from=PT
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/55/EU.
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:32013L0055
Eurooppalainen tutkintojen viitekehys tukee oppimista, työskentelyä ja rajat ylittävää liikkuvuutta 2019. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/eqf-10-vuotta-opas.pdf
Haarala Päivi, 2022. Terveydenhoitajan ammatilliset osaamisvaatimukset. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 23.2.2023.
Haarala Päivi, Honkanen Hilkka, Mellin Oili-Katriina, Tervaskanto-Mäentausta Tiina, 2015. Terveydenhoitajan osaaminen. EDITA, Bookwell Oy, Porvoo.
Kangasniemi Mari; Hipp Kirsi; Häggman-Laitila Arja; Kallio Hanna; Karki Suyen; Kinnunen Pirjo; Pietilä Anna-Maija; Saarnio Reetta; Viinamäki Leena; Voutilainen Ari; Waldén Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018.
Nalbantoglu Riikka, 2013. Terveydenhoitotyön koulutus – tarkasteltuna vuosien 1924–1925,1987 ja 2012 opetussuunnitelmien kautta. Opinnäytetyö Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://www.theseus.fi/
OKM 2009. Tutkintojen muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009: 24. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78889/tr24.pdf?sequence=1&isAllowed=y
OKM 2019. Osaamisella soteen -hanke. https://minedu.fi/hanke?tunnus=OKM042:00/2017
Onneksi on terveydenhoitaja (toim. Anne Nikula). Räsänen Marita. Terveydenhoitajien koulutus ennen ja nyt, ss. 7-28. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Niini & Co oy, 2019.
Opetusministeriö 2001. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäisopintoviikkomäärät. Helsinki.
Opetusministeriö 2005. Korkeakoulututkintojen viitekehys. Kuvaus suomalaisista korkeakoulututkinnoista. Työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005: 4. Helsinki.
Opetusministeriö 2006. Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon. Koulutuksesta valmistuvien ammatillinen osaaminen, opintojen keskeiset sisällöt ja vähimmäispistemäärät. Työryhmämuistioita ja selvityksiä 2006: 24. Opetusministeriö, Helsinki. www.minedu.fi/Julkaisut/.
Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö 2023. Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023: 15. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164706/VN_2023_15.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Puro Laura, 2017. Painonne arvosta kultaa. Terveydenhoitajaliitto terveydenhoitajatyön puolustajana. Julkaisija: Suomen Terveydenhoitajaliitto. Painotalo Plus Digital.
Siivola Ulla, 1985. Terveyssisar kansanterveystyössä, SHKS, WSOY:n graafiset laitokset, Porvoo.
Sorvettula Maija, 1998. Johdatus suomalaisen hoitotyön historiaan. Suomen sairaanhoitajaliitto ry. Gummerus Kirjapaino Oy. Jyväskylä.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Terveyttä ja hyvinvointia näyttöön perustuvalla hoitotyöllä. Kansallinen tavoite- ja toimintaohjelma 2004-2007. Sosiaali- ja terveysministeriö 2003: 18. Helsinki.
Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (sote-uudistus). https://stm.fi/soteuudistus
Terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kuvaus 2014. Terveydenhoitajakoulutuksesta valmistuvien osaamisalueet, tavoitteet ja keskeiset sisällöt. https://www.metropolia.fi/fi/opiskelu-metropoliassa/amk-tutkinnot/terveydenhoitaja/terveydenhoitajan-ammatillisen-osaamisen-kuvaus
Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettu laki 559/1994 ja asetus 564/1994.
Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019: 24. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161661/OKM_24_2019_Tutkintoonjohtavakoulutus.pdf?sequence=4&isAllowed=y
Valtioneuvoston asetus ammattikorkeakouluista 18.12.2014/1129. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141129
Yleissairaanhoitajan (180 op) osaamisvaatimukset ja sisällöt 2020. https://blogi.savonia.fi/ylesharviointi/2020/01/15/yleissairaanhoitajan-180-op-osaamisvaatimuslauseet-ja-sisallot-julkaistu/
Kirjoittaja
