Terveydenhuollon todellisuus on täynnä ristiriitaisia odotuksia.
Tämä kirjoitus on julkaistu myös Terveydenhoitaja-lehden 2/2026 Puheenjohtajalta-palstalla.
Terveyspalvelujen on yhtä aikaa oltava sekä vaikuttavia, yhdenvertaisia, osallistavia että kustannustehokkaita ja joustavia. Samaan aikaan hyvinvointialueiden talous kiristyy, rakenteet horjuvat ja priorisoinnista on tullut arjen pysyvä osa. Tämän paineen keskellä joudumme kysymään, kuinka paljon terveydenhuoltomme voi vielä kestää menettämättä arvopohjaansa.
Terveydenhuollon ammattilaiset kohtaavat asiakkaita elämän hetkissä, joissa jaettu luottamus ja eettinen harkinta korostuvat. Kun ihminen pelkää sairastumista, kantaa huolta läheisestään tai tuntee oman elämänsä olevan hauras, hän tarvitsee ammattilaisen, joka pysähtyy kuuntelemaan ja kohtaamaan. Valitettavasti työn laatu heikkenee ensimmäisenä juuri silloin, kun kiire kasvaa, henkilöstö vähenee ja järjestelmän rakenteet alkavat ohjata ammatillista harkintaa.
Talouden paineet ovat todellisia ja näkyvät jokaisessa päätöksessä. Silti taloudellisista syistä tehty priorisointi ei saa peittää alleen terveydenhuollon arvoperustaa. Jokainen kohtaaminen rakentaa joko luottamusta tai epäluottamusta. Jokainen kiireessä ohitettu hetki jättää jäljen sekä asiakkaaseen että ammattilaiseen. Jos annamme arvojemme jäädä tilastojen ja suoritteiden varjoon, maksamme myöhemmin hinnan, jota on vaikea saada takaisin.
Tässä ajassa tarvitaan tahtoa ja rohkeutta tarttua järjestelmätasoisiin epäkohtiin enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin – ei vain yksittäisten ammattilaisten ja asiantuntijoiden, vaan koko järjestelmän tasolla. Vaaditaan kykyä tunnistaa ne käytännöt ja rakenteet, jotka estävät eettisesti kestävän työn tekemisen. Ammattilaiset ovat valmiita nostamaan esiin vaikeitakin aiheita ja etsimään ratkaisuja yhdessä, kunhan heidän ääntään kuunnellaan.
Kun arvot ja arjen käytännöt kulkevat samaan suuntaan, terveydenhuollon ammattilaiset voivat tehdä työnsä kuten heidät on koulutettu tekemään: kohdata jokainen ihminen arvokkaana ja yhdenvertaisena ja edistää terveyttä tavalla, joka vahvistaa luottamusta koko palvelujärjestelmään.
Luottamuksesta ei voida säästää. Sitä ei voida varastoida eikä palauttaa nopeasti, kun se murtuu. Siksi juuri nyt tarvitaan päätöksiä, jotka suojelevat terveydenhuollon arvoperustaa ja mahdollistavat sen, että ammattilaiset voivat tehdä työnsä eettisesti kestävällä tavalla. Ammattilaiset, heidän työnsä ja eettinen perustansa ovat terveydenhuollon lupaus kansalaisille. Teot, joilla tätä lupausta kunnioitetaan, ratkaisevat tulevaisuutemme.
Kirjoittaja
